On tehtävä tunnustus: aivot kesävaihteella kävin katsomassa Narnian tarinoiden toisen osan, Prinssi Kaspianin. Voima-lehden uusimmassa numerossa (06/2008) uuden Narnia-elokuvan arvostelussa ”Sensuuri takaisin!” todetaan mm. miten elokuva sukeltaa ensimmäistäkin osaa ”syvemmälle suohon” hehkuen aivan ”kolonialismin hengessä” ja miten ei ole ihme, että elokuvan tuottaneen yhtiön arvokonservatiivisuus ja fundamentalistikristitty arvomaailma ei ole sattuma.
Olen aivan samaa mieltä. Ja silti lapsi minussa seuraa suurella innolla elokuvaa. Mirazin linnaan tehty yllätyshyökkäys on tosi jänskä, taistelukohtaukset vaikuttavia ja telmarilaisista on tehty espanjalaisten konkistadorien kaltaisia konnia. Ja tietysti on lapsuuden unelmien täyttymys nähdä kentaurit, minotaurukset, faunit ja puhuvat eläimet ’aitoina’, erityisesti Riipitsiip! Hyvä parannus C.S. Lewisin oikoiseen tarinaan oli kirjoittaa elokuvaan kilpailu kahden nuoren vihaisen miehen (Peter ja Kaspian) välille. Tytötkin olivat reippaampia kuin kirjoissa. Mutta kuten lapsena, olen edelleen sitä mieltä, että tarina olisi parempi ilman sitä tylsää Aslania!
Hyviä huomioita Narnian umpikonservatiivisesta maailmasta.
Menu
6 Comments
Elokuvaa voi katsoa pelkkänä elokuvana, uskokaa pois.
Nautin minäkin John Waynen leffoista, vaikka asenteellisesti ne ovat täyttä potaskaa. Tai miten olisi ”Tuulen Viemää” – tuskin meistä kovin moni uskaltautuu tunnustautumaan orjuuden kannattajaksi, vaikka sydän pamppaillen Etelän ruusujen elämää seuraamme.
Näin juuri! Kirjojen kohdalla on sama juttu.
Luin Narnioita ensimmäisen kerran aikuisena, ja kauhistelin tarinan viestiä samalla kun ahmin kirjan miltei yhdellä istumalla. Vetävä tarinankerronta on oiva keino propagoida asiaansa. Kunpa itsekin osaisi…
Voiman väite elokuvan kolonialistisesta hengestä tuntuu oudolta; elokuvan lopussahan Narniaan saapuneet telmarlaiset Aslanin neuvosta jättävät maan ja palaavat takaisin kotiinsa (käsittääkseni 1900-luvulle) . Näin alkuperäisasukkaat saavat Narnian takaisin haltuunsa.
Eikö prinssi Kaspiania voisi katsoa alkuperäiskansojen oikeuksien ylistyksenä?
Terve!
^ ”Kirjojen kohdalla on sama juttu.”
Samaa mieltä.
Kirjat ja elokuvat ovat molemmat lapsille tehtyjä. Salakavalaa? No ainakin vanhemmille rasittavaa, heidän hartioilleen kun jää selittäminen, että nauttikaa kaikin mokomin tarinasta, mutta älkää sitten ihmeessä uskoko että sinä, pikku Lassi, vaikka oletkin poika, et saisi itkeä ja näyttää tunteitasi, ja sinä, Leena, et saisi mennä armeijaan jos haluat. *pyör pyör mun silmät pyärii*
Jos Narnia-sarja on sellaista kristinuskon pakkosyöttämistä ja sovinistista/rasistista/kasvistista [Voiman ”viisikko” ei toki ole tuulesta temmattu mutta Voimailijalta on jäänyt jokunen rivinväli lukematta jos Eustacen vanhempien epämiellyttäviksi maalatuista ominaisuuksista jää päällimmäisenä kasvissyönti mieleen; eikä sovinismi paljon pidättele mm. ”Hevonen ja poika” -kirjan naispäähenkilöä] propagandaa kuin moni arvostelija antaa ymmärtää, miksei sillä ole ollut minuun — vaikutusaltteimmassa mahdollisessa iässä kirjat lukeneena, ilman aikuisten ohjausta siitä mitä Lewis teki hyvin ja mitä huonosti, ja aikuisenakin säännöllisesti sarjan pariin palaavana — mitään käännyttävää vaikutusta?
–> Myönnettäköön, tällainen tuntematon nettikommentoija, vaikka väittäisi kuinka olevansa kirkkoon kuulumaton tasapainoinen yksilö, ei vielä sovi arvostelijoille todisteeksi, mutta eipä hätää: pienellä kaivelemisella jokainen löytää lähipiiristään henkilön, joka ahmii Narnia-kirjoja ja on ”niistä huolimatta” onnistunut kasvamaan itsenäisesti ajattelevaksi, suvaitsevaiseksi, mielikuvitusrikkaaksi aikuiseksi. Jotkut peräti vegetaristeiksi (mihin itse en ollut ihan tarpeeksi voimakastahtoinen, onneksi voin syyttää C.S. Lewisia 😉 ).
–Reetta
P.S: RIIPITSIIP! PARsA! Vitsit en malta oottaa että kolmosleffa tulee ja mää pääsen kuuleen sen ”…ja kun vene uppoaa, jatkan uiden, ja kun minä uppoan, hukun viiksieni osoittaessa itään”-puheen! OMG RIIP!!!
Vihdoin pääsen nettiyhteyksien äärelle jatkamaan keskustelua. Anteeksi viivästys!
Narnian lukijat ulos kaapista! Vapauttavaa myöntää lukeneensa 😉 Tässä vaiheessa voin jopa tunnustaa lukeneeni niitä useampaan kertaan ja osaavani repliikkejä vielä ulkoa.
Salakavalinta on tietysti piilovaikuttaminen hyvässä tarinassa. Mutta onneksi lapset ovat yleensä fiksumpia kuin mitä me aikuiset ylemmyydentunnossamme luulemme. Hyvän lukutaidon opetteluun kuuluu myös se, että oppii arvioimaan lukemaansa.
Kolonialistisesta hengestä: totta että Narnian alkuperäiset asukkaat saavat maansa takaisin. Mutta selväksi tehdään, että siihen he eivät pysty ilman ihmisiä ja heitä täytyy aina johtaa ihminen. Eivät he itsekseen pärjäisi. Voiman arviossa on kyllä aika ripaus tosikkomaisuutta.
Comments are closed for this article!