Monet muistavat varmaan sadun padasta, joka ei lakannut kiehumasta. Ullakkoa siivotessa löysin Hanhiemon satuaarteen, jonka ihmeellisen kuvituksen lumoissa olin lapsena. Sadussa pieni köyhä tyttö saa vanhalta viisaalta naiselta taikapadan. Kun sanoo ”kiehu, pata, kiehu”, pata täyttyy puurosta. Kun on saanut riittävästi, pitää vain lausua loitsu ”seis, pata, seis”. Tytön poissa ollessa äiti keittää puuroa, mutta ei muistakaan lopetussanoja ja puuro kiehuu yli – ja lopulta niin yli, että puuro pursuaa ulos mökistä ja peittää koko kylätien. Vasta tyttö palatessaan saa padan lopettamaan.
Mikä on tarinan opetus? Jos haluaa taikoa, on syytä tuntea myös lopetusloitsu.
Kappas, sama teema ja opetus on antiikin aikaisessa tarinassa Eukrateesta, tiedonhaluisesta nuoresta miehestä, joka matkusteli Egyptissä etsien sopivaa opettajaa. Memfiksessä hän tutustui Pankratekseen, jonka oppilaaksi hän pääsi. Pankrates olikin mahtava velho, joka oli asunut maanalaisissa pyhäköissä 23 vuotta ja saanut oppinsa itse Isis-jumalattarelta. Pankrates suoritti monia voimallisia tekoja, kuten ratsasti krokotiileillä ja ui villieläinten kanssa.
Viettäessään aikaa Pankrateen seurassa Eukrates huomasi, kuinka tämä yhdellä loitsulla taikoi kepin, luudan tai petkeleen apulaisekseen, joka sitten palveli heitä ja jota kaikki muut luulivat ihmiseksi. Loihdittu luuta tai petkele haki vettä, teki ostoksia ja valmisti heille ruokaa. Kun Pankrates ei enää tarvinnut palveluksia, hän lausui toisen loitsun ja apulaisesta tuli taas pelkkä luuta. Vaikka Pankrates jakoi oppilaalleen salaisuuksiaan, jostain syystä hän ei halunnut paljastaa tätä taikaansa. Niinpä Eukrates vakoili opettajaansa oppiakseen salaisen loitsun.
Kun Pankrates eräänä päivänä oli poissa, Eukrates päätti kokeilla loitsua ja onnistuikin taikomaan petkeleen apulaisekseen. Petkel haki vettä ja täytti amforan, mutta kun Eukrates halusi sen lopettavan ja muuttuvan takaisin pelkäksi petkeleeksi, se vain jatkoi veden kantamista, kunnes talo tulvehti vedestä. Kauhistuneena Eukrates otti kirveen ja halkaisin petkeleen, mutta tämä ei pysäyttänyt apulaisen toimia, vaan nyt puolikkaat jatkoivat veden kantamista. Vasta Pankrates palattuaan taloon pystyi oikealla loitsulla palauttamaan vedenkantajat pelkäksi puuksi.
Tarina on kreikkalaisen Lukianoksen (n. 125–n. 180) teoksesta Philopseudes eli Valheenrakastaja. Siinä eri ihmiset kertovat mitä ihmeellisimpiä tarinoita hyperborealaisista velhoista, lemmenloitsuista, noitien suojelusjumalattaren Hekaten ilmestymisestä, jne.
Tarinan velhon uteliaasta mutta ei niin taitavasta oppipojasta kertoi uudestaan Goethe runossaan Der Zauberlehrling (1797). Tunnetuin tulkinta on Walt Disneyn piirretty Fantasia (1940), jossa Mikki Hiiri kamppailee vettä kantavien luutien kanssa. Ei ehkä aivan ensimmäiseksi tulisi mieleen yhdistää Mikki Hiirtä ja antiikin Lukianosta!