En ole selvästikään ainoa, joka yrittää raivata ullakolleen kertynyttä roinaa. Hesarissa juhannuksen aikaan Jussi Lehmusvesa kirjoitti, kuinka tavarat juttelevat hänelle ja haraavat vastaan, kun niistä yrittää päästä eroon. Samaan olen minäkin törmännyt seuloessani ullakon lukemattomia vanhoja lehtiä. Työ etenee hitaasti, koska on pakko pysähtyä lukemaan. Esimerkiksi kun löytää vuoden 2004 Magazine littérairen, joka on omistettu Homerokselle ja erityisesti Odysseukselle, on vaikea vastustaa sen viekoittelevaa seireenilaulua.
Lehdessä haastatellaan tutkijoita, kääntäjiä ja kirjailijoita. François Hartog puhuu Odysseuksesta harhailemassa maailmassa ihmisen ja eläimen rajamaastossa, toisaalta ihmisten ja jumalien välillä. Yhdessä artikkelissa pohditaan ikuista kysymystä Homeroksen henkilöllisyydestä ja siitä, ovatko Ilias ja Odysseia saman runoilijan tuotos, toisessa artikkelissa yritetään selvittää Odysseuksen harharetkien maastoa.
Useissa jutuissa arvioidaan Homeroksen vaikutusta myöhempään kirjallisuuteen, Goetheen, James Joyceen, Borgesiin, Moraviaan, Kunderaan ja moniin muihin; yhtenä kuuluisimmista esimerkeistä voi mainita Konstantinos Kavafiksen runon ”Ithaka”.
Eva Cantarella kirjoittaa Penelopen monista hahmoista: Penelopea ei tarvitse tulkita pelkästään uskollisena vaimona, joka kärsivällisesti odottaa Odysseuksen paluuta, vaan myös epäilyksen valtaa joutuneena ihmisenä. Paul Veyne (joka tällä hetkellä on jo 90-vuotias, tässä haastattelussa vasta 74-vuotias) vertaa Homeroksen sankareita ja näiden kunniakäsityksiä 1950-luvun lännenelokuviin kuten Sheriffiin. Lehdessä on myös katsaus Homeroksen teatterissa ja elokuvissa. Yksi kiinnostavimmista Odysseia-muunnelmista on Coen-veljesten elokuva O Brother (2000), jossa kuvataan kolmen vankikarkurin harharetkiä 1930-luvun lama-aikana.