Jälleen kerran lukemiseni eivät ole aivan viimeistä kvartaalia, sillä olen penkonut ullakon aarteita. Muistatteko vielä suomalaisen kulttuurilehden nimeltä Hiidenkivi? Ullakolta löysin niitä aika pinon, sillä olin lehden tilaaja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lehti lopetettiin vuonna 2012.
Hiidenkiven numerossa 6 vuodelta 2007 erityisteemana on ruoka, joka puhuttaa ja lihottaa. Artikkelissa ”Miehiä soppakauhan varressa” Maarit Knuuttila pohtii ruuanlaiton kulttuurihistoriaa miesten ja naisten sukupuoliroolien kautta. Julkisuudessa paistattelevat huippukokit ovat usein miehiä. Sen sijaan arkinen ruokahuolto ja keittäminen on perinteisesti mielletty naisten vastuualueeksi. Ruokaa laittavat miehet ovat 1900-luvulla joutuneet selittelemään ’harrastustaan’ eri tavoin. Vuonna 2021 on ehkä jo toisin? Susanna Raulio kirjoittaa suomalaisen henkilöstöruokailun historiasta. Työpaikoilla – metsätyömailla, tehtaissa ja virastoissa – on 1900-luvulla järjestetty ruokailu. Vuonna 1971 Työterveyslaitos ohjeisti työpaikkaruoan ravintosisällöstä. Oli huoli kansanterveydestä.
Samaisessa numerossa on Satu Jaatisen kiinnostava juttu kahvikulttuurista. Kahvista tuli tärkeä osa modernia kaupunkikulttuuria kahviloiden myötä. Kahvinjuontia on myös yritetty rajoittaa erilaisin kielloin ja vetoamalla uskontoon ja liialliseen ylellisyyteen. Toisen maailmansodan aikana jouduttiin turvautumaan korvikeaineisiin, joita sekoitettiin varsinaisen jauhetun kahvin sekaan. Kuten Jaatinen toteaa, maailman kovimpien kahvinjuojien maassa kahvi ei todellakaan ole mikään leikin asia.
Ruokaan liittyy myös lihavuuden kulttuurihistoria. Pertti Mustajoki analysoi, kuinka lihavuus muuttui ihanteesta ongelmaksi. Vanhan ajan painoihanteesta kertovat suomalaiset sananlaskut kuten tämä: ”Kissan ja emännän täytyy talossa olla lihavia”. Kun lihavuudesta tuli ongelma, alkoi 1800-luvun loppupuolella markkinoille tulla monenlaisia laihdutusohjelmia ja -kirjoja. Hoitokeinoiksi tarjottiin mm. dieettejä, liikuntaa, kylpyjä ja lääkkeitä.
Lisäksi Hiidenkivessä pohditaan sanojen historiaa (aina kiehtova aihe!). Kauko Rumpunen kirjoittaa ”republiikin” historiasta: suomeksi kehitetty vastine ”tasavalta” esiintyy Elias Lönnrotin vuonna 1836 suomentamassa maailmanhistoriassa Muistelmia Ihmisten Elosta Kaikkina Aikoina. Samassa teoksessa Lönnrot selittää, millainen on ”vallikko” (tyrannus): ”Greikalaisten mielestä oli jokanen, joka kansallisia asetuksia vaston pöhkäsihen yksin hallitsemaan, lie muuten hallinnut laukiasti tahi kovasti”.
