Juuli Niemen novellikokoelmaa Tule hyvä voisi luonnehtia sanoilla ’pieniä julmia tarinoita’. Yhdeksän novellin henkilöt ovat jollakin tavalla surkeita ja heiveröisiä, mutta heihin kaikkiin on helppo samastua.
Toivottavasti ei ole tullut väärinkäsitystä, että täällä luen ja kommentoin vain nuoria naiskirjailijoita. Aloitin Markku Pääskysen Ellingtonin, se oli luettava melkein yhdeltä istumalta, sen verran intensiivinen tapaus se oli. Mutta kauhean ahdistava. (Kirjasta on juttu kirjallisuuslehti Lumoojassa 4 /2003).
Ihmiselämä on kyllä välillä melkoista matalalentoa. Nyt olen aloittamassa Kari Kuulan Helvetin historiaa, mutta ehkä pitäisi lukea välillä jotain piristävämpää.
Menu