Trimalchio ja Gatsby

Edellisessä blogauksessani mainostin Helsingin taidemuseosssa Tennispalatsissa olevaa Happy End? -näyttelyä. Venäläisen taiteilijaryhmän AES+F teos Trimalchion pidot (2010) on tietysti viittaus roomalaisen kirjailijan Petroniuksen kirjoittamaan Trimachion pitoihin. Episodi on osa Petroniuksen Satyriconia, jota voisi luonnehtia eräänlaiseksi veijariromaaniksi.
Trimalchio on sittemmin elänyt elokuvissa, kirjallisuudessa ja sarjakuvissa. Fellinin teki Satyriconista elokuvan (1969). Seuraavana vuonna ilmestyneessä sarjakuva-albumissa Asterix ja alppikukka korruptoitunut roomalainen käskynhaltija Flunssavirus pitää orgioita, jotka hänelle järjestää ravintoloitsija Fellinius.
Ja törmäsinpä vielä yhteen Trimalchioon. F. Scott Fitzgerald kirjoitti romaaniaan The Great Gatsby (1925) työnimillä Trimalchio ja Trimalchio in West Egg. Kun katsoo uusimman filmatisoinnin (2013) pompööseja pitoja ja nousukas Gatsbyn traagista yritystä päästä piireihin ymmärtää yhteyden Trimalchioon.
Viime aikojen elokuvatarjonnassa on ollut muitakin viittauksia antiikkiin. Scifi-spektaakkelissa Oblivion (2012) törmää yllättävään mainintaan roomalaisesta sotasankarista Horatius Cocles. Elokuvan päähenkilö löytää tuhoutuneesta kirjastosta T.B. Macaulayn runoteokseen Lays of Ancient Rome (1842), jossa hehkutetaan Horatiuksen urhoollisuutta sodassa etruskeja vastaan. Horatius jäi yksin puolustamaan Roomaan johtavaa siltaa Pons Subliciusta.
Horatius Cocles oli yksi roomalaisten myyttisiä sankareita, jonka urotekoa kerrottiin opettavaisena esimerkkinä (exemplum) sukupolvelta toiselle. Rooman historian sankarien esimerkit siirtyivät sitten myös myöhempien aikojen opettavaiseen aineistoon, kuten Macaulayn kirjaan, jota englantilaiset koulupojat pakotettiin lukemaan.