Yliopistolla alkoi syyslukukausi. Ihmetyksen vallassa olen huomannut, miten syksy toisensa jälkeen opiskelijat ovat aina vaan nuorempia …
Tällä ilmiöllä voi olla jotakin tekemistä sen kanssa, että tänä syksynä tulee 20 vuotta täyteen. Siis 20 vuotta siitä, kun tulin Helsinkiin opiskelemaan.
Silloinkin oli syksy kuulas ja aurinkoinen. Helsinki oli käsittämättömän iso. Olin intoa täynnä, mutta tunsin melkoista epävarmuutta kaikkien besserwissereitten joukossa. Tutorini oli ihana.
Yliopiston opetustarjonta oli ylenpalttinen. HOPSini oli seuraavanlainen: haalin kaikkia mahdollisia kiehtovia luentosarjoja historiasta ja arkeologiasta egyptologiaan, taidehistoriasta ja kulttuuriantropologiasta saksalaiseen kirjallisuuteen. Antiikin historia ja latinakin tulivat jossain vaiheessa kuvioihin.
Vielä yksi huomio: kävin viime kesänä ensimmäisen kerran stadikalla uimassa. Voisikohan tämän jälkeen pitää itseään helsinkiläisenä?
Menu
1 Comment
Edesmennyt professorimme muistaakseni sanoi, että opiskelijat ovat aina vaan nuorempia ja nätimpiä…
17 vuoden takaiset omat muistoni ovat aika samanlaisia. Kaikki tuntuivat olevan niiin fiksuja, lukeneet niiin paljon, tiesivät kaiken. Meni pitkään, kunnes ymmärsin kaiken olleen bluffia. — Myös oma tutorini oli tosi mukava. Taijaa en olekaan ehkä kahteen vuoteen nähnyt.
Nykykiinan peruskurssi, kulttuuriantropologian johdantokurssi sekä formaali logiikka taisivat olla erikoisimpia suorituksiani ensi vuosina. Nyt luen strategisen johtamisen tenttiin ja käyn kansantaloustieteen luennoilla. Tähän on siis päädytty.
Comments are closed for this article!