Tänä vuonna Jerusalemissa osa 1

Tällä viikolla aloitin tutkimuskauden Jerusalemissa. Olen seuraavan lukuvuoden tutkijana, research fellow’na tutkimusinstituutissa Israel Institute for Advanced Studies (IIAS) Jeruslemin heprealaisessa yliopistossa.

Tänä vuonna siis Jerusalemissa! Blogin otsikko kaipaa hieman selitystä. Juutalaisessa perinteessä on tapana laulaa pääsiäisaterialla sanat ”ensi vuonna Jerusalemissa”. Eri puolilla maailmaa asuneet juutalaiset ovat vuosisatojen ajan laulaneet ja toivottaneet näillä sanoilla ajatusta siitä, että he voivat joskus tulevaisuudessa (”ensi vuonna”) viettää pääsiäisjuhlaa Jerusalemissa. Muuten, tästä ja monesta muusta juutalaiseen traditioon liittyvistä kiinnostavista tavoista ja teksteistä voi kuunnella YLE:n mainiosta ohjelmasarjasta ”Pyhiä juutalaisia tekstejä”, jossa Tapani Harviainen, Riikka Tuori ja Simon Livson selittävät juutalaisia tekstejä.

Jerusalem tietysti viittaa maantieteelliseen paikkaan, mutta vuosisatojen kuluessa se on myös tarkoittanut toivetta ja haavetta kotimaasta ja kotikaupungista, jossakin lähes tavoittamattomassa tulevaisuudessa. Kristillisessä perinteessä Jerusalemista tuli transsendentti, taivaallinen Jerusalem.

Minä olen tässä ja nyt Jerusalemissa. Siksi blogini otsikko ”Tänä vuonna Jerusalemissa”. En aio enää elää sitten-kun-tulevaisuudessa, huomenna tai ensi vuonna, vaan tässä ja nyt.

Goethen Faustissa Helena ja Faust yhdessä päätyvät siihen, että nykyisyys vain on meidän onnemme.

Faust: Nun schaut der Geist nicht vorwärts nicht zurück, / Die Gegenwart allein –
Helena: Ist unser Glück.

Minulla ei ole täällä Otto Mannisen suomennosta mukana, joten näperrän itse käännöksen:

Faust: Niin ei henki enää katso eteenpäin eikä taaksekaan, / Vain nykyhetki
Helena: on meidän onnemme.

Ja jos Goethen Faust on liian korkeakirjallista, niin otetaan esimerkki kultaisen optimistisen 1990-luvun avaruusooppera-tv-sarjasta Babylon 5 (jaksosta Objects in Motion, kausi 5):

Delenn: It occurs to me I have never walked the length of this place, end to end.
Sheridan: Well, Delenn, it’s 5 miles long.
Delenn: I know. Coming?
Sheridan: Now?
Delenn: Now is all we have