Kun syyskuussa asetuimme asuntoomme Jerusalemissa, ihmettelin ovenpieliin kiinnitettyjä metallisia pitkulaisia esineitä, joissa oli ihmeellinen merkki. Niitä oli jokaisen asuinhuoneen ovenpielessä ja vielä ulko-oven pielessä. Saman havainnon tein instituutissa: jokaisen työhuoneen ovenpielessä oli sama metallinen kotelo.
Ovenpieleen kiinnitettävä kotelo on mezuza (tai mezuzah). Hepreankielinen sana ’mezuza’ מְזוּזָה tarkoittaa ovenpieltä. Kotelon sisälle laitetaan hepreankielisiä säkeitä Toorasta. Ovenpielissä näkee monenlaisia erilaisia mezuzoita, esimerkiksi puusta tehtyjä, meidän asuntomme ovissa oleva mezuza näyttää hyvin modernilta. Yhteistä niille on päällä oleva heprealainen kirjain ’shin’ (ש). Shin-kirjain viittaa sanaan ‘Shaddai’ שדי , ’Kaikkivaltias’.
Mezuza on rabbiinisen juutalaisuuden perinne, jota perustellaan Toorasta löytyvään kohtaan (5. Moos. 6.4-9 suomalaisessa Kirkkoraamatun 1992 käännöksessä):
”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.”
Mezuzan tarkoitus on siis muistuttaa uskonnollisista määräyksistä ja opetuksista. Mutta mezuza on selkeästi apotropaainen eli pahalta suojeleva; rabbiinisissa teksteissä puhutaan pahalta suojautumisesta. Innostuin aivan valtavasti, kun ryhdyin selvittelemään mezuzaa. Olen ollut aina kiinnostunut antiikin maailman ovista, ovenpielistä, kynnyksistä, porteista ja muista rajapaikoista. Ja tässä juutalainen mezuza ei ole ollut mitenkään ainutlaatuinen. Kodin rajoja haluttiin antiikin aikana suojella erilaisin merkein, lattiamosaiikein, ovenpieliin maalatuin merkein ja kirjoituksin, erilaisin amuletein ja veistoksin. Esimerkiksi klassisen kauden Ateenassa oviaukkoja suojeli Foibos Agyieus eli Apollon-jumalaa symbolisoiva pilari. Herakles oli tärkeä suojelija: Talojen ovien yhteyteen kirjoitettiin esimerkiksi julistus:
”Herakles asustaa täällä, älköön mikään paha astuko sisään.”
Deloksella säilyneiden talojen seinissä on säilynyt Herakleen nuijaa esittäviä kaiverruksia. Kristinusko toi mukanaan suojaavan ristin merkin ja vetoomukset Jeesukseen ja Mariaan. Esimerkki myöhäisantiikin Syyriasta:
”Jeesus Nasaretilainen, joka syntyi Mariasta, Jumalan poika, asuu täällä. Älköön mikään paha astuko tänne.”
Mietin, mitä mezuza merkitsee nykyään. Varmasti monet uskovat sen pahaa torjuvaan voimaan, mutta se on toisille juutalaisille se on todennäköisesti samantapainen identiteettiä vahvistava merkki kuten kaulassa kannettava risti monille kristityille. Tai miksi oven yläpuolelle tavataan laittaa hevosenkenkä tai joulun aikaan seppele? Tämän hetken konfliktia kuvaa sekin, että monet Euroopassa asuvat juutalaiset eivät enää uskalla pitää mezuzaa ovenpielessään, jotta heidän asuinpaikkansa eivät paljastuisi juutalaisiksi ja vetäisi puoleensa antisemitististä väkivaltaa. Kuulin juuri tutkijakollegaltani, että hänen Italiassa asuva äitinsä oli ottanut mezuzan ovenpielestään varmuuden vuoksi pois. On jotenkin traagista, että esine, jonka uskotaan (tai ainakin on joskus uskottu) suojaavan kotia, onkin nyt muuttunut merkiksi, jonka pelätään tuovan uhkaa.