Tämä ei ole mikään uutinen, vaan runsaan kuukauden takainen juttu. Otan tämän esille, koska siitä tullut hyvä mieli jatkuu edelleen. Suomen Akatemia jakoi palkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Sen sai Helsingin kauppakorkeakoulun tutkija Minna Halme.
Halme tutkii kestävää kehitystä edistävää liiketoimintaa. Hänellä on ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, joka tekee yhteistyötä eri yritysten kanssa. Yhdessä kehitetään ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti reiluja tuotteita, palveluita ja toimintamalleja.
Mahtavaa. Juuri tällaista lisää. Vähemmän käninää ja narinaa, lisää pohdittua ja tutkittua toimintaa.
Maijastina Kahlos
Menu
5 Comments
Eivät vissiin usko Milton Friedmanin, taloustieteen muinaisen nobelistin, väitettä, että yrityksen ainoa tehtävä on voiton tuottaminen omistajille. Friedmanin mukaan vuonna 1970 julkaiseman kuuluisan artikkelin mukaan yritysjohtajat, jotka puhuvat yhteiskuntavastuusta, saarnaavat silkkaa sosialismia. HSE ja Suomen Akatemia sosialismin asialla!
Jos kuluttajat suosivat yrityksiä, jotka panostavat yhteiskuntavastuuseen, niin yritysten kannattaa lähteä tälle linjalle. Maailmanparannusta harkitusti ja tutkitusti!
On toki olemassa väestönosa, joka on valmis maksamaan hintalisää sosiaalisesti ja ekologisesti vastuuntuntoisesta tuotannosta. Suurin osa haluaa kuitenkin vain mahdollisimman halvan tuotteen.
Immanuel Wallerstein taas totesi keväällä, että reilu kauppa on vain keino pitää yllä kapitalistista maailmanjärjestelmää.
CSR (=corporate social responsibility) on nykyään tärkeä osa yritysten markkinointia. Erityisen tärkeä osa se on finanssimarkkinoille kohdistuvassa markkinoinnissa: on tärkeää vakuuttaa sijoittajat toiminnan eettisyydestä. Sillä ei sitten ole niin väliä, kuinka todellisuudessa toimitaan.
Sitä varten on valtion koneisto, joka kontrolloi sitä, miten yritykset todellisuudessa toimivat. Lopulta kai päädytään pakkoon …
Tuskin nykyään päädytään pakkoon, kun ”kaikki” luottavat markkinoiden kykyyn ratkaista ongelmat. Näin päädytään esimerkiksi saastutuslupien myymiseen ja jälkimarkkinoiden luomiseen saastutusluville. Seuraavassa vaiheessa tulevat varmaan työläisten riistoluvat, lapsityövoiman hyväksikäyttöluvat, lupa olla maksamatta elämiseen riittävää palkkaa, lupia palkattomaan työhön jne.
Valtio on 1900-luvun jäänteitä. Markkinat ratkaisevat nykyään kaiken ja Washingtonin konsensus vastustaa kaikkea, mitä voidaan käyttää protektionismin apuvälineenä. Ja näitä apuvälineitä ovat mm. ILO:n ”core standards”, jotka määrittävät globaaleja standardeja työoloille.
Liike-elämän etiikan kurssilla arvosanani vaihtuivat nelosesta vitoseen, kun rupesin lähdeviittein varustettuna kritisoimaan Washingtonin konsensusta ja uusliberalismia 🙂
Comments are closed for this article!