Useimmilla meistä on varmasti silloin tällöin tilanteita, joissa jää sanattomaksi tai ei vain osaa muuta kuin mongertaa vastaukseksi jotain yhdentekevää. Minulla tämä tunne tulee aika usein. Erilaisissa yhteyksissä kysytään jotakin, johon voisi antaa jonkin henkevän tai nokkelan vastauksen. Ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Mutta yleensä vastaus tulee mieleen vasta kahden tunnin päästä, seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla.
Ranskan kielessä on tuolle ilmiölle nimi l’esprit de l’escalier, portaikkohenkevyys (tai miten sen haluaa kääntää). Siitä on myös käännöslaina englantiin: staircase wit. Termi viittaa siihen, että nokkelan vastauksen keksii vasta, kun on lähtenyt vierailulta ja on jo portaikossa menossa. Silloin on liian myöhäistä palata lausumaan sutkauksensa, eikä se olisi kovin tyylikästäkään.
Wikipediasta (sinne kaikki lopulta kuitenkin päätyvät) löytyy jopa termin alkuperää valaiseva anekdootti. L’esprit de l’escalier juontaa Denis Diderot’lta. Diderot kertoo tilanteesta, jossa jäi sanattomaksi ja keksi vastauksen vasta portaiden alapäässä.
 
 

Recommended Posts

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.