Ehkä parasta ja pahinta elämässä on kirjoittaminen. Parasta on, jos saavuttaa flow-tilan. Tuloksella ei ole niin väliä, pääasia on hetki, jolloin vain tyytyväisenä painaa eteenpäin. Pahinta on, jos menee lukkoon. Silloin aikaansa kuluttaa kaikenlaisessa tarkoituksettomassa toiminnassa, jossa ainoana päämääränä on välttää kirjoittamista.
Näitä hetkiä on ollut. Miten saavuttaa flow-tila ja miten avata kirjoittajan lukkojansa? Jokaisella on omat keinonsa.
Liikunta tekee hyvää. Mutta voi olla, että liikunnasta tulee niin euforinen olo, ettei tunnekaan tarvetta kirjoittaa. Toisaalta, jos on pahantuulinen tai masentunut, ei puhettakaan kirjoittamisesta.
Minua auttaa tietty liikahtamattomuus. On vain istuttava tekstin ääressä tuntikausia. Ympärillä ei tarvitse olla rauhallista, itse asiassa muiden ihmisten (varsinkin lasten) hyörintä ympärillä tekee yleensä hyvää ja tuo turvallisen olon. Tärkeintä on, että rauhallista on omassa päässä. Siihen rauhaan pääseminen on usein työn takana.
Kirjoittajan lukkoa olen yrittänyt avata lukemalla aikaisemmin kirjoittamiani tekstejä. Olen yrittänyt todistella itselleni, että edelleen pystyn kirjoittamaan, kun kerran olen saanut nuokin tekstit väsättyä. Silloin ei tietenkään kannata pohtia, pitääkö tämä todisteluketju paikkansa. Tärkeintä on vakuuttaa itseään. Itsekriittiset äänet on saatava hiljenemään. Tässä kamppailussa jatketaan.
Menu