Tämä ei ole on line-blogaus, koska talvilomasta Kyproksella on jo monta viikkoa. Lomailussa klassisella maaperällä on omat riskinsä, sillä sitä helposti kallistuu työn puolelle. Näin kävi, ja raahasin perheeni Nea Pafokselle katsomaan myöhäisantiikkisia mosaiikkeja (ja muutamaan museoon …).
Nea Pafoksen arkeologinen alue on Unescon maailmanperintölistalla. Alueen helmiä ovat tietysti Dionysoksen talo, Aionin talo ja Theseuksen talo hyvin säilyneine mosaiikkeineen. Dionysoksen talo oli valitettavasti suljettu, mutta Aionin talon mosaiikkeja (300-luvun puoliväli) pääsi ihailemaan.
Aionin talon mosaiikeissa esitetään kohtauksia Dionysos-jumalan mytologiasta. Yhdessä kohtauksessa Dionysos-lapsi istuu Hermes-jumalan sylissä ja ympärillä häärii nymfejä, joiden on määrä huolehtia lapsesta, ja muita jumaluuksia (mm. Nektar ja Ambrosia), joiden nimet ovat kirjoitettu hahmojen yläpuolelle. Toinen kohtaus kuvaa Dionysoksen voittokulkua läpi maailman.
Yhdessä mosaiikissa esitetään kreikkalaisesta mytologiasta kuuluisa soittokilpailu Apollon-jumalan ja Marsyas-satyyrin välillä. Tunnetusti Marsyas hävisi kilpailun, ja rangaistukseksi jumalan uhmaamisesta hänet nyljettiin elävältä.
Aionin talon mosaiikeista on esitetty mielenkiintoisia tulkintoja. On arveltu, että mosaiikeissa ilmennetään kuvallisin keinoin uutta helleenistä (pakanallista) teologiaa, jossa Dionysos esiintyy Vapahtajana (esim. Daszewski, Dionysos der Erlöser, 1985). Vastaavalla tavalla Dionysos esiintyy Pelastajana myös myöhäisantiikkisessa runoudessa. On mahdollista, että 300-luvulla kreikkalais-roomalaiset uskonnot omaksuivat piirteitä kristinuskosta, samaan tapaan kuin kristinusko oli aikaisemmin ammentanut vaikutteita  mysteeriuskonnoista (ks. esim. Bowersock, Hellenism in Late Antiquity, 1990).

Recommended Posts

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.