Nyt on tultu siihen vaiheeseen, kun oma lapsuus on jo jonkinlaista historiaa … Tänään kävin katsastamassa Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn Asfalttia ja auringonkukkia. Näytillä on Simo ja Eeva Ristan valokuvia Helsingistä vuosilta 1969-1979.
Vaikka en itse kasvanut Helsingissä, tulee valokuvista hyvin hyvin nostalginen olo. Ja nostalgian huipun koin 70-luvun huoneessa, jossa huomasin lapsuuteni Aapisen. Tietysti iso liuta tunnevoittoisia muistoja (iloisia sellaisia kyllä) kohahti päässä.
Eilisen Hesarin Kuiskaaja taas nosti esiin Berliinin Neuköllnin. Huonomaineisesta kaupunginosasta on kehkeytynyt taiteilija- ja opiskelijaghetto samaan tapaan kuin Kalliosta Helsingissä. Neukölln liittyy lähihistoriaani, koska asuin siellä perheeni kanssa kevään 2001. Olen siis tietämättäni ollut avant-gardea.
Menu
