Kulta-aikaa etsimässä

Roomalaiset viettivät näihin aikoihin vuodesta Saturnaliaa. Saturnalia viittaa Saturnus-jumalaan, ylijumala Juppiterin isään.
Myytin mukaan Saturnuksen valtakausi oli ollut ihmiskunnan kulta-aika, jolloin kaikki oli ollut paremmin. Silloin oli ollut yltäkylläistä eikä sodista ollut tietoakaan. Ei ollut tauteja, ja ihmisetkin olivat parempia kuin myöhempinä aikoina. Kulta-ajan jälkeen ihmissuku oli vain mennyt huonompaan suuntaan.
Meikäläisessä joulussa oli jotain samaa kuin tuossa roomalaisten haikailussa kulta-aikaan. Entisajan joulut ovat ihmisten mielissä jotain aidompaa ja alkuperäisempää kuin nykyisyydessä. Joulukortit hempeilevät maalaismaisemilla ja punaisilla mökeillä. Joulujuhlissa tavoitellaan muinaisen kulta-ajan maailmaa.
Toinen piirre on tuo ylenpalttisen yltäkylläisyyden kaipuu. Ruokaa ja tavaraa pitää olla niin ettei mikään lopu kesken. Muinaisissa kulttuureissa tuon runsaudensarven haikailun ymmärtää, mutta nykymaailmassa – länsimaissa – on homma karannut käsistä.
Taitaisi olla länsimaisen kulttuurin aika uudistaa perustavia myyttejään. Joulu käy ihmiskunnalle kalliiksi.
No niin, se joulusaarnasta. Ei-niin-yltäkylläistä joulua kaikille!