Kirjoittaminen on vaikeaa

Jälleen kerran palaan siihen, miten vaikeaa kirjoittaminen on. Kaikkein hankalinta on kirjoittaa omasta alastaan yleistajuisesti.
Olen lukenut taas suuren ihailun vallassa sujuvasti kirjoitettua asiaproosaa – suomeksi. Luetusta tulee vaikutelma, että teksti on syntynyt ketterästi. Eikä näin yleensä ole, vaan vaivattomalta näyttävä teksti on synnytetty tuskalla ja väännöllä. Taitoluistelijatkin hymyilevät kepeästi kesken esityksen.
Olen yrittänyt lyhentää ja karsia, korvata kuivia yhtäältä – toisaalta -kääntelyt reippaiksi päälauseiksi. Mutta miten tiivistää tutkijoiden vuosikymmenien kiistat jostain asiasta muutamaan virkkeeseen? Kaikki ”on todennäköistä”, ”ei ole varmaa” tai ”jossakin määrin voidaan puhua” -lätistelyt täytyy ruimia pois. Mutta miten sitten tuoda esiin monien huomioiden epävarmuus?
Mutkat vaan suoriksi! Pitää olla selkeä, mutta kumminkaan ei saa yksinkertaistaa niin, että asiat vääristyvät. Tämä on vaivalloinen laji.
Maijastina Kahlos