21

Japanilaisista runoilijoista Ryookan (1758-1831) on minulle mieluisimpia. Ryookan oli munkki, joka käytti itsestään nimeä Taigu, Suuri hupsu. Siitä Kai Niemisen suomentaman kokoelman nimi Suuri hupsu (Basam Books 2000, 2012 4. painos).
Ryookanin runoille on ominaista itseironia ja hiljainen vaatimattomuus.

Hölmöyteni on aivan vailla vertaa,
pidän ruohoja ja puita naapureinani;
olen liian laiska pohtimaan harhan ja oivalluksen eroa,
itsekin naureskelen vanhuuttani ja raihnauttani.
Nostan helmojani ja kahlaan kiireettä virran poikki,
kerjuupussi kädessä vaellan kevääseen.
Pysyn jotenkuten hengissä,
enkä erityisemmin inhoa maallisen maailman menoa. (s. 70)

Ryookanin runoista välittyy tyytyväisyys. Ei kaivata turhia, ei liikoja. Tässä pari otetta Ryookanin yksinkertaisesta viisaudesta:

Ellei ahnehdi, kaikkea on kyllin,
jos vaatii, mikään ei riitä.
Nälän voi tyydyttää sinisimpukoilla,
vaatteeksi riittää yksi kaapu. (s. 67)

Maailman rikkaita ja mahtavia voi kyllä kadehtia,
mutta en ehdi nyt, on tullut aika kerärä bambunversoja. (s. 141)