Plutarkhoksella näyttää olevan sanottavaa melkein joka asiasta (jos hän olisi blogannut, hän olisi varmaan kirjoittanut joka päivä …). Hellien tunteiden kirjassa (suomentaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen, Tammi Helsinki 2005) hän laukoo mielipiteitä ihmissuhteista.
Neuvoissa vastanaineille huomaan, kuinka suuri kuilu minun ja menneisyyden ihmisen – tai ainakin Plutarkhoksen – välillä on. Vai mitä on sanottava Plutarkhoksen neuvosta: ”Samaten vaimolla ei saisi olla omia tunteita, vaan hänen pitää jakaa miehensä vakavuus ja mietteliäisyys sekä leikkimielisyys ja nauru” (s. 14). Sen sijaan sisarrakkauden ja sisarkateuden kuvaukset esseessä Sisarrakkaudesta tuntuvat ihan yhtä tosilta nyt kuin antiikissa. Perintöriidat oli antiikissakin: ”… he lähtivät omille teilleen halkaistuaan hopeisen juoma-astian ja revittyään viitan kahtia, ikään kuin jonkun tragedian kirouksen nojalla ’he perinnön tämän hiotuin miekoin ottavat'” (s. 45).
Samoin Plutarkhoksen pohdinnoissa vanhempien rakkaudesta (Kiintymys jälkeläisiin) on ajattomia toteamuksia, kuten lausahdus ”ihmislasten kasvattaminen on vaivoja täynnä” ja runositaatti ”joka hetki isälleen pelkoa tai surua on poika” (s. 76). Rakkaudesta-esseessä Plutarkhos esittää usean puhujan suulla, miten monia erilaisia mielipiteitä antiikissa oli hetero- ja homorakkaudesta.
Menu