Koska en halua syyllistyä löysiin viittauksiin teoriaan tyyliin Foucault sitä Foucault tätä, niin siksipä itse lähteille. Olen turvautunut Tapani Kilpeläisen suomennokseen Tiedon arkeologiasta (Vastapaino, Tampere 2005).
Onpa ollut hommaa kerrakseen. Olen tähän mennessä tarponut sivulle 156 ja toivon, että neljännessä osassa kokisin valaistumisen.
Iso osa urakkaa on ollut rämpiminen kielen kanssa, ehkä Foucault’n itsensä (ei niinkään suomentajan?). Tässä näyte:
”Tämän instanssin analysoimisen pitää joka tapauksessa osoittaa, ettei diskurssin suhde haluun, sen keinot halun haltuunottamiseen tai sen rooli ei-diskursiivisten käytäntöjen joukossa ole diskurssin ykseyden, luonnehtimisen tai muotoutumislakien ulkopuolella” (M. Foucault, Tiedon arkeologia, suom. T. Kilpeläinen, Vastapaino, Tampere 2005, s. 92).
Kun on päässyt kielen kanssa sinuiksi, eteneminen toivottavasti helpottuu. Diskurssin hallintaa siis.
Maijastina Kahlos
2 Comments
Tuon sitaatin valossa ehkä hieman jää kääntäjänkin vastuulle.
Vaikea sanoa … Täytyy ruveta lukemaan alkukielellä, siinäpä haastetta 🙂 Osa ongelmaa on päästä sisään kunkin kirjoittajan kieleen. Kun alkaa jotenkin päästä kärryille, onkin kirja jo luettu. No, sitten luetaan uudestaan.
Comments are closed for this article!