paperityhja.jpg
Kirjoittamisen aloittaminen näyttäisi olevan joka kerta yhtä vaikeaa. Merkitsin kalenteriin tämän päivän kohdalle, että kirjoitan ensimmäisen sivun artikkelista. Olen tänään puuhannut kaikkea muuta kiemurrellakseni tuosta ensimmäisestä sivusta.
Olen käynyt keittämässä teetä ja järjestellyt papereita. Pölyt on pyyhittävä ja sotkut siivottava, eihän sekamelskassa voi kirjoittaa.
Yritän lieventää ensimmäisen sivun kammoa kaikenlaisilla pienillä askeleilla, kuten kirjoittelemalla epämääräisiä lappusia ja läystäkkeitä täyteen ideoita. Sitten ideoita yritetään jalostaa koneelle.
Sähköpostit on tarkastettava, vaikka mitään tärkeää ei ole odotettavissa. Välipalaa on saatava tähän väliin.
Yritän myös vakuuttaa itselleni, ettei minun tarvitse kirjoittaa ensimmäiselle sivulle mitään lopullista ja kuolematonta. Ainahan voi muokata ja editoida uudelleen ja uudelleen. Ei tämä niin isoa oikeasti ole! Siis ei kun hommiin vaan.
Tässähän välissä kuitenkin ehtii vielä blogata. Mitä vielä keksisi?

Recommended Posts

4 Comments

  1. Viikonloppuna opittua: lappusten kirjoittelun (ollut käynnissä jo pari kuukautta) sijaan läiskin irtonaisia palasia tekstinkäsittelyohjelmaan. Sain käsityksen paljonko materiaalia oli koossa ja kirjoittaminen sai (melkein!) editoinnin luonteen, kun oli jotain mitä työstää. En minä saanut kuin pari liuskaa aikaiseksi ja 10 on tavoitteena, mutta ainakin on aloitettu. Olisiko vinkkejä jatkamiseen?

  2. Aivan, minunkin pitäisi oppia kirjoittelemaan lippusia ja lappusiani suoraan tietokoneelle, ilman tuota kivikautista paperivaihetta. Ideat tosin pulpahtelevat joskus kuitteihin ja kirjekuoriin …
    Voi kun olisikin vinkkejä jatkamiseen … 🙂
    Ei muuta vinkkiä kuin että ensin pitää kirjoittaa lähes tajunnanvirtana, mutta editoinnissa pitää olla todella ankara.

  3. Kirjoittamisen tuskan helpottamiseksi on olemassa tietokoneohjelma nimeltä Scrivener, joka on ollut Macille jo vuosia, ja tulossa kevään aikana myös Windowsille (saatavissa jo beta-versiona). Ohjelman ideana on, että tekstin voi kirjoittaa vaikka kuinka pieninä paloina. Scrivenerin ”korkkitaululla” näitä paloja voi järjestellä haluamallaan tavalla tai niitä voi katsella ja editoida yhtenä ”pötkönä”. Lopuksi valmiin tekstin voi tallentaa rtf-tiedostona tekstinkäsittelyohjelmaa varten (esim. Word). Scrivener yhdistää palat yhtenäiseksi tekstiksi ja alaviitteetkin siirtyvät Scriveneristä tekstinkäsittelyohjelmaan.
    Paremman käsityksen ohjelmasta saa katsomalla tutorial-videoita :
    http://www.literatureandlatte.com/videos/index.html
    http://www.literatureandlatte.com/scrivenerforwindows/

  4. Kiitos tiedosta! Mitäpä ei olisi angstisen kirjoittajan avuksi kehitelty …
    Olen saanut hyviä neuvoja kirjoittamisen aloittamiseen, mm. sen, että kannattaa aloittaa jostakin keskeltä, mistä vain. Ns. ensimmäinen sivu ei ole välttämättä se hedelmällisin aloituskohta. Toinen hyvä neuvo on, että lopuksi editoidessa kannattaa poistaa ensimmäinen kappale (joka useimmiten on vain kirjoittajan omaa lämmittelyä).
    Sain myös hyviä vinkkejä, mitä kaikkia sijaistoimintoja voi tehdä, ettei vain tarvitse aloittaa 🙂


Vastaa käyttäjälle HOV Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.