Kävin eilen katsomassa Muiden elämän (Das Leben der Anderen). P. ja M-L. olivat ylistäneet sitä, ja totta tosiaan, eivät kyllä turhaan. Haluaisin kirjoittaa Muiden elämästä jotakin, mutta en osaa sanoa mitään mikä tekisi sille kunnolla oikeutta. Siis ei muuta kuin, että hemmetin hyvä elokuva!
Menu
5 Comments
Jeah. Yksi parhaista vuosiin. Turha selitellä. Menkää itse katsomaan.
Hei
Itse näin Muiden elämän kuukausi sitten. Sama tunne, uskomattoman hieno elokuva.
Toisaalta yhdistin päivämääriä omaan elämääni. Huomasin miettiväni, että tuo tapahtui kun itse opiskelin, kun täytin vuosia… Tottakai silloinkin 80-luvulla oli tiedossa, että DDR.ssä ihmisiä salakuunnellaan, ja heidän elämäänsä rajoitetaan ja kaikki se mistä elokuva kertoo. Mutta elokuva toi sen todelliseksi, kuten taide usein tekee. Pelkkä histrorian tunteminen, tai siitä lukeminen ei tuo elämystä.
Mutta, elokuva toimi muutenkin kuin historian ja ajan kuvauksena. Se kertoi eräänlaisesta ulkopuolisuudesta. Siitä, kuinka voi yrittää päästä sisään muiden elämään. Eli tarina olisi mielestäni toiminut, vaikkei se olisikaan kuvannut todellista historian vaihetta.
Mutta, menkää katsomaan. Muiden elämä valittiin parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi viime vuonna, ja muitakin hyviä oli.
Mietin tuota samaa elokuvaa katsellessa, sitä että DDR oli siellä jossain olemassa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan …
Tietyllä tavalla tarina on myös ajaton. Pidin myös siitä, että Stasin äijät on kuvattu ihmisiksi, heidätkin, eikä miksikään pahuuden ruumiillistumiksi.
Samaa mieltä. Näin sen viikko sitten ja kyllä kannatti katsoa! DDR:ssä matkanneena 1970 ja 1980-luvuilla ei voinut välttyä omituiselta, vähän hävettävältkin ”ostalgialta” kyllähän ne olivat aivan omituisia ja kiehtovia paikkoja. Ajnakuva oli rakennttu hyvin uskotttavaksi. Itäblokin maiden viehätys aikoinaan tietysti perustui siihen, että köyhä opiskelija pystyi elämään herroiksi mm valuuttakaupan avulla, ja tietysti siihen, että sieltä pääsi pois kun alkoi liikaa ahdistaa. Elokuvssa viehätti minua sekin, että ne hahmot olivat niin moniselitteisiä, eivät amerikkalaiseen tyyliin vain hyviä tai pahoja.
Monta viikkoa on mennyt elokuvan synnyttämässä sykähdyksessä. Elokuvan lopussa on hyvä muistutus siitä, mikä on lopulta tärkeintä!
Comments are closed for this article!