Kiinnostava kirjoittaja kirvoittaa monenlaista käännöstä ja tulkintaa vielä vuosikymmeniä oman aikansa jälkeen. Tässä pari näytettä Eino Leinon jälkivaikutuksesta.
Leevi Lehto ”kääntää” Nocturnen alkusäkeitä 50-luvun vapaamittaisen runon kielelle näin:
Kuulen ruislinnun laulavan / näen kypsän kuun viljavainion yllä. / Tämän kesäyön onni on minun yksin: / kaskien savulta en saata nähdä laaksoja ympärilläni. (Leevi Lehto, Alussa oli kääntäminen, Savukeidas 2008, 15).
Tuomo Pekkanen kääntää Nocturnen alkua tähän tapaan:
Supra spicas – cantat philomena – / pendet caelo luna lucida, / fert felicitatem nox serena, / fit convallis rore humida. (Eino Leino, Carmina sacra, in Latinum vertit Tuomo Pekkanen, Artipictura 2003, 318).
No comment yet, add your voice below!