Keittelin raparpereista kiisseliä ja yhtäkkiä halusin selvittää, mikä raparpereissa oli ongelmallista (vastaus: oksaalihappo). Tapani mukaan eksyin varsinaisesta ruuanlaitosta pohtimaan raparperi-sanan etymologiaa.
Raparperi on lainattu tietysti ruotsin kielestä (rabarber). Sieltä etenemme latinaan, jossa on rhabarberium ja rheubarberium. Taustalla on kreikan sana rha tai rheon, jolla viitattiin lääkkeenä käytetyn raparperi-kasvin juureen. Tämä on taas mahdollisesti saanut nimensä Volga-joesta, jonka kreikankielinen nimi oli Rha. On ehdotettu, että jälkiosa tulisi kreikan sanasta ’barbaros’ eli barbaari.
Raparperi on siis barbaarijuuri. Kuulostaa jollain tapaa kansanetymologialta, mutta miksipä ei. Näin sanaa selitetään pienen otannan perusteella sekä netissä tekemissäni hauissa että kahden etymologisessa sanakirjassa, kuten Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004), s. 1025.
Menu
4 Comments
No jos kerran Häkkis-Kaesakin on selityksen hyväksynyt, niin sehän meille kelpaa!
Sain vastaavaa omaa hauskaa joskus lakritsin kohdalla, senhän etymologia alkaa näkyä esim italiankielisestä sanasta liquirizia ja käy aivan ilmeiseksi latinankielisestä asusta glycyrrhiza. Kyseessä on siis muodoste glykus+rhiza eli makea juuri.
Kreikan opiskelut eivät siis todellakaan ole menneet hukkaan! Toivottavasti samaa mieltä ovat ne kreikan opiskelijat, joita yritin hauskuuttaa tällä etymologisella anekdootilla kolmannen deklinaation opetuksen lomassa…
Tuo lakritsi on hauska! Ihmeellisiä nämä sanojen tiet … Eikä kreikan tai latinan opiskelu koskaan mene hukkaan 😉
Kiitos molemmille!
Sanojen etymologia on kiehtovaa.
Jotenkin ymmärsin Maijastinan tekstistä, että barbaarijuuren voisi kääntää myös (vähän vapaasti) Volgan barbaariksi. Ja sehän tuo eittämättä mieleen erään Volgan mutkasta matkansa aloittaneen barbaarikansan.
Ehkä juuri siksi raparperi maistuu täällä hyvältä 🙂
Comments are closed for this article!