Tuli & Savun viime vuoden viimeinen numero on omistettu antiikille ja populaarikulttuurille. Tutkijat ja runoilijat keskustelevat antiikin kirjallisuuden perinnöstä ja populaarikulttuurista (”Rome is very Hollywood”). Antiikintutkijoita edustaa Sari Kivistö, joka toteaa (s. 24) mm. ettei juuri koskaan kehota vakavuuteen, varsinkaan antiikin tekstien kohdalla. Hyvä huomio! Otammekohan joskus liian tosissaan antiikin tekstit? Esimerkiksi Historia Augustan kirjoittaja (vai kirjoittajat, kuinka vaan – kiista jatkuu …) varmaan hykertelisi innoissaan tietäessään, miten monta hyllymetriä on pohdittu hänen jymäytystään.
Lisäksi lehdessä on valikoima Sampo Vesterisen ja Aki Salmelan tekemiä käännöksiä Anthologia Graecan hautarunoista.
Menu
10 Comments
Kuinka sepitettynä muuten itse pidät Historia Augustaa? Joidenkin mielestähän se on kokonaan viihdettä ja historiallista fiktiota, toisten mielestä siinä on käytetty paljon myös ihan oikeita lähteitä.
Itse olen erityisesti epäillyt mm. Probuksen, Caruksen ja Aleksanteri Severuksen ”elämänkertoja”, mutta ”30 tyrannia” tuntuu sekin varsin fiktiiviseltä. Keisarit ja vallananastajat esitetään myös toistuvasti hyvä-paha -pareina…
Huomasitko muuten, että niissä Salmelan epigrammikäännöksissä oli jälkiä englannista? Lucian, pitäisi kai olla Lukianos, Cyrillus => Kyrillos. Luulenpa, että käännökset on tehty englannista. Tämä ei ole tyylikästä, ainakaan kun sitä ei myönnetä lehden sivuilla.
Kielipoliisi, ihmettelin kyllä samaa, kun Lucian on englannin muoto Lukianoksesta. Pienoinen lapsus.
Historia Augustan elämäkertoja pidetään eritasoisina. Hadrianuksen elämäkertaa pidetään suht’ luotettavana, mutta loppupuolen elämäkertoja melkoisina sepitteinä. Minusta hauskinta on pelaaminen toden ja keksityn välillä. Aikansa historiallinen romaani?
Hei, lehteen on erehdyksessä painettu tarkistamaton versio, ja ymmärtääkseni suomentaja itse oli esittänyt toivomuksen, että käyttämänsä lähtöteksti(t) mainittaisiin.
t. Tommi N.
Näitä harmeja aina sattuu. Mutta joka tapauksessa hienoja käännöksiä ja komea juttu tehdä tällainen antiikki – pop -numero.
Lukianoksesta tuli mieleen:
Pentti Saarikoski kertoi joskus 1970-luvun alkupuolella, että hän oli hakenut apurahaa Lukianos-valikoiman kääntämistä varten – en muista, miltä rahastolta. Ei saanut, joten hanke hautautui. Sääli. Ainakin kirjailijan nimi olisi ollut oikein.
Lukianoksen satiireja (joita ymmärtääkseni Saarikoskikin oli aikeissa kääntää) on nyttemmin iskevälle suomelle saatettu Aapo Junkolan toimesta 1996 ja 2000. Suosittelen. vanhojakin valikoimia löytyy, Lampeenin vrsiosta en tiedä mitään, mutta Kaarle Hirvosen valikoima 1980-luvun alusta on myös ok, vaikka pidän Junkoloista enemmän. Historian kirjoitamisesta löytyy myös suomeksi Kaarle Hirvosen vanhana käännöksenä ja nyt Faros -kustantamon uudelleen julkaisemana. Kulttuuriteos, kulttuuriteko.
(viimeksi mainitusta julkaisusta löytyy myös syvällinen arvio internetin syövereistä, http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde=haku_kaikki&jarjestys=tekija&haku=lukianos&sivu=&vps=100&arvostelu=485)
Niin, no, arvion syvällisyydestä hmm …
Historiallinen romaani lie paras kuvailu … vielä kun tietäisi kirjailijan motiivin, miksi ja kenelle tuo teos on todellisuudessa väsätty… 🙂
Comments are closed for this article!