Voisi luulla, etteivät lyhenteet herätä kiihkeitä tunteita. Olen kuitenkin seurannut some-keskusteluja, joissa päivitellään yleistymässä olevia lyhenteitä eaa. (ennen ajanlaskun alkua) ja jaa (jälkeen ajanlaskun alun). Viimeisin puheenvuoro on Itä-Suomen yliopiston historian professorin Jukka Korpelan kirjoitus Agricola-verkossa. Siinä Korpela harmittelee lyhenteitä eaa. ja jaa. ja puhuu perinteisten lyhenteiden eKr. ja jKr. (ennen Kristusta – jälkeen Kristuksen) puolesta.
Korpelan kirjoitus herätti paljon kysymyksiä, joita haluan tässä pohtia. Lisäksi mietin, miten kannattaisi mennä eteenpäin. Samalla oikaisen professori Korpelan kirjoituksessa olevan asiavirheen.
Näissä suomen lyhenteissä, samoin kuin niiden muunkielisissä vastineissa, ei ole kyse pelkistä lyhenteistä, vaan pelissä on paljon muuta: länsimaiden kulttuuri, kristinusko, kolonialismi ja (Korpelan sanoin) kulttuuri-imperialismi.
En voi sanoa, että lyhenteiden valinnat olisivat minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeitä. Olen käyttänyt ja käytän vaihtelevasti molempia lyhenneyhdistelmiä. Olen tietoinen molempien ongelmallisuudesta: niissä häpeilemättömällä tavalla käytetään länsimaista ajanlaskua. Viime vuosina olen päätynyt käyttämään eaa.-jaa.-pakettia. Miksi? Koska eKr.-jKr.-lyhenteet ovat mielestäni nurkkakuntaisia ja suorastaan lahkolaisia julistaessaan ’Kristusta’.
Korpelan kirjoituksessa ja joissakin somekeskusteluissa on valveutuneesti nostettu esiin eaa.-jaa.-paketin kolonialistinen painolasti. Olen täysin samaa mieltä. Lyhenteet eaa. ”ennen ajanlaskun alkua” – jaa. ”jälkeen ajanlaskun alun” ja varsinkin niiden englanninkieliset vastineet BCE ”before common era” – CE ”common era” tunkevat länsimaisen ajanlaskun kaikkien yhteiseksi ajanlaskuksi.
Olen kuitenkin ymmälläni. Eivätkö lyhenteet eKr.-jKr. ja ilmaisut niiden takana ole yhtä lailla kolonialistisia tai kulttuuri-imperialistisia? Kyse on samasta länsimaisesta ajanlaskusta. Haiskahtaako tässä kaksinaismoralismi? Vai onko syynä se, että eKr.-jKr.-paketti on avoimen kolonialistinen kristillistä taustaansa julistaessaan? Eaa.-jaa.-paketti verhoaa kolonialisminsa. Korpela puhuu ”rikosten piilottamisesta”.
Molemmat paketit ovat huonoja, eikä täydellistä ratkaisua ole. Siellä se länsimaisuus vaan jyrää koko ihmiskunnan kiusaksi. Eri tahot eri puolilla maailmaa ovat kuitenkin halunneet korvata esimerkiksi ilmaisun AD, ”Anno Domini”, ”Herran vuonna” jollakin muulla ilmaisulla. Motiiveja on ollut erilaisia, eivätkä ne kaikki ole suinkaan olleet amerikkalaista villitystä tai neuvostovaikutteista kommunismia, jotka Korpela mainitsee. En myöskään usko, että monenkaan motiivina on ollut piilottaa kolonialismin rikoksia. Varhaisimpia mainintoja on latinaksi 1600-luvulta ja englanniksi 1700-luvulta. Sittemmin 1900-luvulla juutalaiset kirjoittajat halusivat korvata Kristus-ilmaisun neutraalimmalla muodolla. On ymmärrettävää, etteivät ei-kristityt tai uskonnottomat tai ihan vain maallistuneet kristityt ole tunteneet erityistä vetoa Kristus- tai Herra-ilmaisuihin.
Eaa.-jaa.-paketti ei todellakaan ole ongelmaton. Parhaassa mahdollisessa maailmassa voisimme uudistaa ajanlaskun niin, että koko ihmiskunta yhdessä päättäisi juuri tänä vuonna aloittaa uuden ajanlaskun. Nyt olisi vuosi yksi. (Samalla voisivat häipyä seitsenpäiväinen viikko, 24-tuntinen vuorokausi ja 12-kuukautinen kalenterivuosi, nekin ovat lopulta peräisin jostakin kulttuurista ja nyt nekin on tungettu kulttuuri-imperialistisesti koko maailman käyttöön). Valitettavasti maailma on epätäydellinen. Länsimainen ajanlasku on käytössä ympäri maailmaa, ja se on nyt ihmiskunnan yhteistä perintöä. Yritetään mennä sillä mahdollisimman säädyllisesti ja tyylikkäästi.
Sitten se oikaisu: Korpela kirjoittaa, että ”nykyisin noudatetaan Kristuksen ympärileikkaamisen juhlan mukaan määräytyvää kalenteria, joka alkaa tammikuun ensimmäinen päivä”. Tammikuun 1. päivä, roomalaisittain Kalendae Ianuariae oli kyllä vakiintunut valtiollisen vuoden aloitukseksi jo kauan ennen kuin Jeesuksen ympärileikkaus (fiktiivisesti, kuten Korpelakin toteaa) yhdistettiin tammikuun 1. päivään. Roomassa oli kolme vuoden alkua: tammikuussa astuivat virkamiehet tehtäviinsä, maaliskuussa alkoi sotakausi ja syyskuussa juhlistettiin satokautta. Rooman konsulit astuivat virkoihinsa tammikuun 1. päivänä vuodesta 153 ennen Kristusta lähtien.
