Portugalin omaleimaisin ja mieleenpainuvin kulttuurin muoto on seiniä koristava kaakelitaide. Eikä mitä tahansa kaakelia, vaan mitä taidokkaimpia lasitettuja ja maalattuja seinätiiliä. Siis kaakeleita, vaikka suomen sana kaakeli on kovin lattea kuvaamaan tätä taidemuotoa. ”Käsinmaalattuja ja lasitettuja poltettuja keramiikkalaattoja” on parempi ja tarkempi ilmaisu.
Lissabonissa on upea Museu do Azulejo, jossa voi ihmetellä vanhaa ja uutta keramiikkalaattataidetta.
Mutta arjessa olen ihaillut Lissabonin metroasemien taidetta. Joskus on tehnyt mieli jäädä pois jollakin asemalla vain päästäkseen kuvaamaan sen kaakelivalikoimaa. Tässä muutama otos metromatkojen varrelta:
Campo Granden aseman kuva edustaa perinteistä tyyliä:
Samoin Marquês de Pombalin aseman kuvat ovat aika perinteisiä. Mutta niissä kerrotaan Lissabonin vuoden 1755 maanjäristyksestä, Pombain markiisi johti jälleenrakennustöitä tuhon jälkeen – varsin itsevaltaisin ottein. Mutta miksi yhdelle seinälle on kuvattu saksalainen runoilija Goethe. Syynä on se, että Goethe muistelmateoksessaan kertoi, kuinka hän lapsuudessaan järkyttyi maanjäristysuutisesta.
Mielestäni metrotaiteen helmet löytyvät Saldanhan asemalta. Otsikkokuvan kaakeli on Saldanhasta, samoin tämä otos, johon valitettavasti aseman valot heijastuvat vähän häiritsevästi:
Tämä teos on asemalla Colégio Militar / Luz:
Tässä näyte kotiasemaltamme Cidade Universitária: