Arjessa mukana – myöhäisantiikin loitsuja II

Tähän aikaan keväästä tuhannet harrastajapuutarhurit möyrivät taas suurin toivein tilkuillaan. On myös isoja pelkoja, tuleeko halla, tuleeko etanoita ja niin poispäin. Onneksi harrastajalla ei ole kyse elannosta, vaan lähinnä virkistymisestä.
Myöhäisantiikista on säilynyt kreikan- ja latinankielisiä loitsuja, joiden tarkoituksena oli suojata peltoja raekuuroilta ja vastaavilta koettelemuksilta. Niistä ilmenee, että jonkin hengen, enkelin tai demonin uskottiin aiheuttavan raekuurot.
Sisiliasta 300-400 –lukujen vaihteesta peräisin oleva loitsu puhuu raekuuroja aiheuttavasta theos Mikhalazokos –hengestä (ilmeisesti yhdistelmä enkelin nimestä Mikael ja kreikan raekuuroa tarkoittavasta sanasta khalaza). Sitten kutsutaan apuun Jeesusta, enkeleitä ja muita erilaisia jumaluuksia viinitarhan suojaksi.
Piirtokirjoitus 700-luvun Espanjasta kutsuu avuksi enkeleitä, Jeesusta ja pyhää Kristoforosta, että nämä pitäisivät raekuuron loitolla ja suojaisivat viinitarhaa ja hedelmäpuita.  Vastaavanlaisia suojaloitsuja tehtiin myös heinäsirkkojen varalta.
Lähde: Nieto, Francisco Javier Fernández, ‘A Visigothic Charm from Asturias and the Classical Tradition of Phylacteries Against Hail’, in: Magical Practice in the Latin West, eds. Richard L. Gordon and Francisco Marco Simón, Leiden: Brill, 2010, 551-599.