Uudet Raamatunkäännökset herättävät aina suuria tunteita. Ihmisillä on usein selkeät käsityksensä siitä, mikä on aitoa raamatullista suomea: se on tietenkin se versio, jota he itse kuulivat lapsuudessaan. Vuoden 1992 Raamatun suomennos aiheutti närää, koska jouluevankeliumin sanamuodot oli muutettu. (Vuoden 1992 suomennoksen jälkeen minulle selvisi, ettei sanonnan ”ota malka omasta silmästäsi”, vuosien 1933–1938 käännöksen mukaan, malka ollutkaan mikään mitätön oksa, vaan kunnon tukki tai hirsi).
Nyt Uuden testamentin uusi ajanmukaistettu suomennos on saanut monet murehtimaan, kuinka raamatullisen suomen runollisuus häviää. Mutta parin vuosikymmenen jälkeen, kun käännöstä jälleen päivitetään, vuoden 2020 käännös on se mittapuu, jonka mukaan seuraavaa uutta versiota ihmetellään ja valitellaan. Voi vain kuvitella sitä turhautumisen määrää, jota Raamatun suomea nyt ajanmukaistavat tutkijat ja kääntäjät tuntevat.
No, lisään tässä turhautumista vielä yhdellä antiikintutkijan välihuudolla. Hesarin julkaisemassa päivitettyjen sanojen listassa ’palvelustyttö’ on muutettu sukupuolineutraalimmaksi ’palvelijaksi’, kun asiayhteydessä tuodaan muuten ilmi, että kyse on naisesta. Uuden testamentissa esiintyvä ’palvelija’ on useimmiten käännetty kreikan sanoista doulos (miehestä) tai doule (naisesta). Douloksen tai doulen perusmerkitys on ’orja’. Niiden kääntäminen ’palvelijaksi’ on vanha perinne ja esiintyy jo aikaisemmissa Raamatunkäännöksissä ja on ollut eräänlaista ajanmukaistamista ja samalla kaunistelua. ’Palvelija’ antaa virheellisen kuvan antiikin maailmasta (myös Syro-Palestinasta), jossa iso osa talouselämää perustui orjuuteen. Orjia oli toki monenlaisissa oloissa antiikin maailmassa, mutta orja oli isäntänsä tai emäntänsä omaisuutta ja siten juridisesti tämän armoilla.
’Palvelijasta’ välittyy aivan toisenlainen kuva kuin ’orjasta’. Palvelija on kaunistelua, vähän kuin oltaisiin Downton Abbeyssä.
Esimerkiksi Marian ilmestyksen kuuluisa lause, jossa Maria ilmaisee kuuliaisuutensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (vuoden 1992 suomennoksessa), kuulostaisi aivan toiselta, jos doule kyriou käännettäisiin ’herran orjattareksi’ tai isännän orjattareksi’. Se toisi paljon vahvemmin esiin täydellisen alistumisen.
