Olen rustaamassa luentoa myöhäisantiikin kristittyjen suhteesta kreikkalais-roomalaiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen. Suhtautuminen oli hyvin mutkikas ja tuotti tuskaa monille kristityille oppineille.
Kuuluisin tuskailijoista oli tietysti Hieronymus, jonka syyllisyydentunnot tunkeutuivat uniin saakka. Unessa häntä syytettiin siitä, että hän oli enemmän Ciceronianus kuin Christianus.
Hieronymus kertoo itse unestaan eräässä kirjeessään (ep. 22). Unessa hän sai armon vain vannottuaan, ettei enää koske ”pakanoiden” kirjoihin.
Myöhemmin Hieronymuksen suhtautuminen pehmeni. Hän löysi sopivan oikeutuksen klassisen kirjallisuuden lukemiseen. Mooses, profeetat ja Paavali olivat lukeneet ”pakanoiden” kirjallisuutta, joten se sopi muillekin.
Menu
4 Comments
Tämä on todellakin mielenkiintoinen asia. Augustinukseenhan ( tämän omien sanojen mukaan) taas Ciceron Hortensius-teoksen lukeminen teki syvän vaikutuksen ja sai hänet paneutumaan filosofiaan, mikä lopulta johti hänen kääntymykseensä.
Juuri näin. Suhde klassisiin kirjoittajiin oli aikas mutkikas, siinä oli kristityillä kirjoittajilla miettimistä. Augustinuksen ja Hieronymuksen kohdalla oli varmaan myös kyse melkoisista luonne-eroista. Hieronymusta ei sanoa helpoksi ihmiseksi …
Hieronymus oli kyllä melkoinen tuuliviiri … sekä ihmissuhteissaan että intellektuaalisessa elämässään.
Toisaalta, en ehkä sanoisi, että Hieronumys pehmeni – hän vain ei voinut sille mitään, että klassillinen sivistys luki itseään hänen lävitseen. Kai hän sen sitten vain lopulta itse tajusi, mitäpä tiikeri raidoilleen…
Ja myöhemmin Hieronymus löysi selityksiä, jotka oikeuttivat ainakin hänelle itselleen ne lukemiset.
Comments are closed for this article!