Kirsti Simonsuuren (1945-2019) muistoksi blogaukseni vuodelta 2016 (kirjallisen joulukalenterin 8. luukku).
Kirsti Simonsuuri tunnetaan antiikin kirjallisuuden suomennoksistaan ja tietysti useista runokokoelmistaan, joista ensimmäinen, Murattikaide, julkaistiin 1980. Seuraavana vuonna ilmestyi Pohjoinen yökirja (Kirjayhtymä 1981), joka aikanaan suututti oululaisia.
Simonsuuri kirjoittaa ajastaan Oulun yliopistossa, jossa oli kirjallisuuden laitoksella apulaisprofessorina. On Pohjoisessa yökirjassa kohtia, joille nykylukija hymähtelee ymmärtäisesti ja jotka varmaan 1980-luvulla kismittivät kulttuuripiirejä, kuten kohdat, joissa Simonsuuri piikittelee vasemmistolaista intelligentsiaa ja sen kapea-alaisuutta, yhden totuuden tilaa.
Nuorempi professori sen sijaan tuntuu kamppailevan dogmaattisuuden pauloissa; hän yrittää etsiä järjestelmää, joka olisi täydellinen ja tunnustaa hyvin vastahakoisesti Neuvostoliiton järjestelmön epäkohdat. Hän on ehkä tyytymätön omaan elämäntilanteeseensa, jonka ongelmat hän projisoi, ja siksi uskoo toisen regimén kaikkivoipuuteen. Mielenkiintoista on nähdä, voiko älymystöläinen saavutettuaan tuon pisteen ajattelussaan koskaan siitä muuttua, edetä, kehittyä. (s. 29)
Suureksi osaksi Pohjoinen yökirja on paljon muuta, pohjoisen pimeyden ja kylmyyden tunnelmaa, mietintöjä kirjallisuudesta, taiteesta ja opettamisesta, kuvauksia ihmisistä. Kirjaa on kutsuttu intellektuellin manalamatkaksi (Ilmari Leppihalme, ”Kirsti Simonsuuri – eurooppalaisen intellektuellin manalamatka Ouluun”, Sinikka Carlsson, toim. Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria, SKS 2010). Simonsuuri kirjoittaa myös myyteistä, esimerkiksi:
Jos sinua ohjaavat toiset uskomukset, toiset myytit, kuin ympärilläsi olevia ihmisiä, sinun on lähdettävä pois. Sillä muiden ihmisten myytteihin et voi koskaan vaikuttaa. Myytit eivät ole hämäriä, järjettömiä uskomuksia, vaan usein kouriintuntuviin kokemuksiin, henkilöihin tai tapahtumiin liittyviä valotosiasioita. Ne ovat jotakin, mitä ihminen pitää totena, ja joihin ulkopuolisen on mahdoton koskea, vaikka näkisi ne miten outoina. Sinun on kasvettava myytteihin aivan elämäsi alusta, et voi omaksua uusia. Vain itse voit luopua myyteistäsi, kun haluat. (s. 113)
