Parnasson uusimmassa numerossa (4 /2008) kerrotaan suru-uutisesta. Tammi on lakannut julkaisemasta Olympos-sarjaa. Olympos-sarjasta oli tullut maineikas, ja siinä on julkaistu monen monta suomennosta antiikin kirjallisuuden klassikoista. Nyt se sitten loppui.
Syy Olympos-sarjan lopettamiseen on se, että se ei kannattanut. Eikö edes Harry Potterin menestyksen siivin voitu hoitaa vähemmän kannattavaa kustannustoimintaa – kulttuuritekona, kuten joissakin kustantamoissa julkaistaan ei niin voittoa tuottaavaa runoutta?
No niin, syy on tietenkin meissä kaikissa, kuten Parnasson päätoimittaja Papinniemi toteaa. Olympos-sarjan kutakin teosta olisi pitänyt saada myytyä noin tuhat kappaletta. Me emme ostaneet riittävästi. Minäkin myönnän. Mahdoinko ostaa yhtään niistä kappaleista kirjahyllyssäni täyteen hintaan? Muutamasta olen kirjoittanut kirjaesittelyn ja siis saanut ilmaisen arvostelukappaleen. Loput olen hamunnut kaiken maailman Kirjatoreilta alennushintaan. Häpeällistä!
Menu
5 Comments
Niin se kapitalismi vie voiton kulttuurista, Frenckellin kirjapaino ja Olympos kaatuivat peräkanaa. Kuulemma sanakirjatkaan eivät nykyään tuota kustantajien mielestä tarpeeksi, eli ei ihme, että Olympos-sarjakaan ei ole kannattava. Vaikka epäilen, ettei siinä julkaistujen tekstien kääntäjille ole kuitenkaan edes palkkaa maksettu.
Google ja Wikipedia riittävät nykynuorille ja vanhemmillekin tiedonlähteeksi. Kuka niitä kirjoja muka enää lukee? Kustannusyhtiöt muuttuvat sisällöntuottajiksi ja painotalot varmaan oivaltavat pian ydintoimialansa olevan laajakaistan välityksessä…
Ei sen niin tarvitsisi olla. Vähemmän kannattavaa kustannustoimintaa voisi rahoittaa (ja jotkut kustantajat rahoittavatkin) sillä kannattavammalla kustannustoiminnalla. Siis paljon myyvät kirjat rahoittaisivat vähemmän myyviä. Niin se pitäisi mennä!
Juu, niin pitäisi mennä. Mutta ei vaan mene, koska shareholder value on nykyään tärkeämpää kuin stakeholder value. Näin tulee olemaan niin kauan kuin Nalle W ja samanhenkiset kumppanit pyörittävät maata ja bisneksiä.
Ad Mikko:
Onhan se niin, mutta toisaalta…
Toistakymmentä vuotta sitten osuttiin vaimon kanssa yhteen pikku kylään Karpathoksella, ja ollaan käyty siellä siitä pitäen kerran-pari vuodessa.
Vanhasta muistista rupesin pian selvittämään, mitä epigrafista materiaalia saarelta on. Vaikeaa oli, koska en enää asu Helsingissä. Harkitsin vakavasti jopa ostavani IG XII:n, joka nykyisin maksaa noin 1 500 euroa.
Se sitten jäi, mutta 2000-luvun puolella kaikki oleellinen kama löytyi netistä Googlen avulla. Kuten sieltä löytyy muutakin, mm. Perseus.
Eipä olisi voinut kuvitella 70-luvulla. Ostan kyllä kirjojakin edellleen.
Toisaalta pidän kyllä ajatuksesta, että netissä on saatavissa tieteellisiä artikkeleita ja muuta kiinnostavaa ilmaiseksi, eikä vain maksullisten palvelujen takana. (Ja haluan itse toteuttaa tätä laittamalla omia tuotoksiani nettiin).
Comments are closed for this article!