5

Lotte (Lotte in Weimar, 1939) ei ole Thomas Mannin tunnetuimpia romaaneja. Se kertoo Charlotte Buffista, Goethen nuoruudenrakastetusta. Historiallinen Charlotte Buff oli esikuvana henkilöhahmolle Lotte Goethen esikoisromaanissa Nuoren Wertherin kärsimykset. Siinä Werther rakastuu Lotteen, joka on jo kihlautunut toiselle, ja lopulta Werther ampuu itsensä. Goethestä tuli romaanin myötä kuuluisa kohukirjailija.
Historiallinen Charlotte Buff, naimisiin mentyään Kestner, kantoi tätä Lotte-kuvaa taakkanaan koko elämänsä. Thomas Mannin Lotte-romaani kertoo yhden episodin, kun Lotte jo keski-ikäisenä useamman jo aikuisen lapsen äitinä matkustaa Weimariin tapaamaan sukulaisiaan ja siinä yhteydessä tapaa myös Goethen.
Romaani etenee hyvin verkkaisesti ja on itse asiassa välillä aika puiseva. Lotten tapaamia weimarilaisia ja heidän kertomiaan juoruja käydään läpi perusteellisesti, samoin Lotten käymiä keskusteluja, mietiskelyjä ja mielentiloja. Vasta kirjan loppupuolella Lotte tapaa illallisilla Goethen, jonka Mann kuvaa mahtipontiseksi. Muutenkaan Mann ei päästä henkilöitään helpolla, vaan kaikki saavat ironista kyytiä. Oikeastaan Lotte itse on ainoa, jota Mann käsittelee hellemmin.
Mannin romaaniin liittyy myös mielenkiintoinen episodi toisen maailmansodan jälkipyykin yhteydessä. Nürnbergin oikeudenkäynnissä Iso-Britannian pääsyyttäjä Hartley Shawcross esitti Goethen lausumana katkelman Mannin Lottesta – luullen Mannin sepittämää monologia Goethen itsensä aidoksi lausumaksi, eräänlaiseksi ennustukseksi Saksan kansan kohtalosta:

On valitettavaa, etteivät he tunne totuuden viehätystä, – on inhottavaa, että tomu ja humala ja kaikkinainen taisteleva raivokkuus on heille niin kallista, – on kurjaa, että he uskoen antautuvat jokaisen haltioituneen roiston armoille, joka osaa herättää heidän alhaisimmat ominaisuutensa, lietsoa heidän paheitaan ja opettaa heidät ymmärtämään kansallisuusaatetta eristäytymisenä ja raakuutena.” (Mann, Lotte, suom. Marita Salomaa, Gummerus 1947, s. 300)