Olen alkuvuodesta onnistunut näkemään kaksi myöhäisantiikkiin sijoittuvaa teosta. Ensimmäinen oli Jules Massenet’n ooppera Thaïs, jota edelleen esitetään Kansallisoopperassa. Toinen oli oratorio, G.F. Händelin Theodora, josta oli kaksi Metropolia ammattikorkeakoulun esitystä.
Molempien teosten libretot pohjautuvat löyhästi myöhäisantiikin pyhimystarinoihin. Molemmissa pyöritään minkäpä muun kuin naisen seksuaalisuuden ympärillä. Tämä oli myöhäisantiikin hagiografioiden (pyhimyselämäkertojen) perushuolenaihe.
Massenet’n oopperan taustalla on tarina kurtisaani Thaïksesta, jonka munkki Paphnutius käännyttää asketismiin. Lopulta Thaïs askeettisen kilvoittelun tuloksena kuolee, mutta pääsee paratiisiin. Tämän pohjalta Anatole France kirjoitti romaanin Thaïs (1891), jossa munkki rakastuukin Thaïkseen, ja tätä tarinan juonnetta seuraa myös Massenet’n ooppera. Entinen kurtisaani osoittautuukin hengellisesti vahvemmaksi kuin himoihinsa kaatuva munkki.
Händelin oratorion Theodora pohjautuu marttyyrikertomukseen Theodorasta ja Didymuksesta. Tästä kertoo Milanon piispa Ambrosius (340-397) traktaatissaan neitsyydestä (De virginitate 2.4). Tarinassa Theodora on antiokialainen kristitty neito, joka vangitaan Diocletianuksen aikaisten vainojen aikaan ja pakotetaan bordelliin. Sieltä hänet kuitenkin pelastaa pois Didymus, kristitty sotilas. Tärkeintä on säilyttää neidon koskemattomuus – siihen verrattuna kuolema ei ole mikään ongelma ja molemmat palaavat kärsimään marttyyrikuoleman.
Molempien teosten tekstit ovat, ah, niin pateettisia. Theodoran ohjannut Iko Raatikainen kuvaa esitteessä librettoa nykypäivänä tarkasteltuna naiiviksi ja yksioikoiseksi. Mutta musiikki onkin sitten aivan eri tasoa.
Seksuaalisesta kieltäymyksestä ja asketismista tuli muoti-ilmiö myöhäisantiikin kristillisen eliitin piirissä. Piispa Ambrosius ei ollut ainoa kirkollinen johtaja, joka kehotti kirjoituksissaan elämänpituiseen selibaattiin. Myöhäisantiikin kristityt kirjoittajat laativat valtavan määrän opaskirjoja aiheesta. Esimerkiksi Johannes Khrysostomos kirjoitti teokset Neitsyydestä, Nuorelle leskelle, Toista avioliittoa vastaan ja lukuisan määrän saarnoja avioliitosta ja perhe-elämästä. Augustinus kirjoitti teokset Pidättäytymisestä, Hyvästä avioliitosta, Leskeyden hyvyydestä, Pyhästä neitsyydestä, Siveettömistä liitoista ja Avioliitosta ja himosta. Paulinus Nolalainen ylisti runoissaan kieltäymystä ja neitsyyttä. Monissa kehotuskirjoituksissa neitsyet kuvattiin eroottisin sävyin kaihoamassa yhteyttä Kristukseen. Askeettien elämäkerturit kuvasivat sankarinsa taistelemassa demoneita ja näiden lähettämiä kiusauksia vastaan. Antiikin filosofit olivat myös pohtineet seksiä ja itsehillintää, mutta ei koskaan vastaavalla antaumuksella. Nämä intoilijat myöhäisantiikissa olivat kuitenkin pieni, joskin sitäkin kovaäänisempi kirjallinen eliitti.
Menu
