Rooman tuho palaa tuon tuosta argumenttina milloin missäkin yhteydessä. Vähän aikaa sitten Helsingin Sanomien taloussivuilla sivuttiin taloushistorioitsija Niall Fergusonin näkemyksiä Rooman romahduksesta. Ja kuten useimmiten näissä keskusteluissa, Rooman tuho liitetään oman ajan ongelmiin ja intohimoihin.
Mihin Rooma sitten tuhoutui? Miksi meille ei anneta kunnon selitystä asiasta? kansalainen tuskailee.
Rooman tuhoa on mietitty vuosisatojen ajan. Alexander Demandt käy läpi tutkimuksessaan Der Fall Roms. Die Auflösung des römischen Reiches im Urteil der Nachwelt (1984) reilun 600 sivun verran eri aikakausien selityksiä myöhäisantiikista 1900-luvun loppupuolelle. Kirjan lopussa on liite, johon hän on listannut 210 selitystä. Selityksiä riittää siis, kristinuskosta polyteismiin, byrokratiasta barbaareihin, seksuaalisuudesta asketismiin, orjuudesta orjien vapauttamiseen. Syyt voi jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäisistä selityksistä tunnetuimpia ovat valtakunnan heikentyminen sisältäpäin ja talouden taantuminen, ulkoisista selityksistä tavallisimpia ovat ns. kansainvaellukset.
Aloitetaan taikauskosta, koska Demandtin listassa se on ensimmäisenä (Aberglaube). Yksi tämän selityksen esittäjistä oli Carlo Antonio Pilati di Tassullo (1733-1802), aatelismies ja kirjailija, joka muun yhteiskunnallisen kirjoittelunsa ohella pohti pohti myös myöhäisantiikkia (Histoire des révolutions, 1783). Hän piti Rooman alamäen syynä Konstantinuksen myötä levinneitä ’uusia ajattelutapoja, uusia elämänohjeita ja uusia tapoja, joita korruptoitunut papisto levitti”. Tämä johti tämän maailman halveksuntaan, lopunajan odotukseen, taikauskoon ja fanaattisuuteen. Pilati de Tassulon kommentti on osa valistusajan kirjailijoitten uskontokritiikkiä, joissa nämä arvostelivat oman aikansa katolista kirkkoa. Pilati de Tassulo toteaa, että ”kristinusko sinänsä ei tuhonnut valtakuntaa, vaan sen tekivät kristityt”.
Menu
