Tällä kertaa sukellus chick lit -kirjallisuuteen. Chick lit määritellään kirjallisuudeksi, jossa käsitellään naisen ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Lajin tunnetuimpia edustajia ovat tietysti Sinkkuelämää ja Bridget Jones. Lajia on kuvailtu postfeministiseksi ja yhdistetty toisen aallon feminismiin.
Lukaisin Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan (2008). Oli jonkin verran odotuksia, koska kirjan pohjalta tehty elokuva oli melkoisen vaikuttava ja varsinkin Meryl Streepin esittämä pomo, überbitch Miranda Priestly, oli tyrmäävä. Itse romaani tuntui jaarittelevalta. Sinänsä päähenkilö Andrean mukautuminen hektiseen muotimaailman ja arvoihin on kuvattu tehokkaasti.
Kira Poutanen on luonut oman chick lit -hahmonsa, Lara Aution, joka on seikkaillut jo kolmessa kirjassa. Luin Rakkautta on the rocks (WSOY 2011) , jossa päähenkilö sählää New Yorkin muotisuunnittelun maailmassa. Kirjassa on tietysti paljon viittauksia Sinkkuelämään, ja itse ainakin nautiskelin siitä juuri kyseisen sarjan parodiana. Lara kertoo:
Jimmy on opettanut minulle aivan uudenlaista, trendikästä asennetta, jolla pääsee näköjään sisään melkein mihin vain, jos on tarpeeksi röyhkeä ja ylimielinen. Olen esimerkiksi käyttänyt lausetta ”ettekö tiedä, kuka minä olen?” jo kolme kertaa viikon aikana. Aika mahtavaa, vai mitä? Varsinkin, kun en itsekään oikein tiedä, kuka minä olen. (Kira Poutanen, Rakkautta on the rocks s. 110).
Chick lit -kirjallisuuden määritelmä pätee Jane Austeniin – naisen ongelmien käsittely humoristisesti ja kevyesti 🙂 Ehkä koko laji palaa lopulta Austeniin. Kuuntelin juuri äänikirjana Northanger Abbeyn (joka on suomennettu nimellä Neito vanhassa linnassa). Kuvaus nuorten tyttöjen Catherine Morlandin ja Isabella Thorpen ystävyydestä ja sen kariutumisesta on ihmeen ajatonta. Hyväntahtoinen Catherine
on kaiken aikaa Isabellan pompoteltavana, kunnes ryhdistäytyy ja tajuaa, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystävyys on tärkeässä osassa myös Weisbergerillä ja Poutasella: ystävän hätä saa vihdoin Andrean laittamaan elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen, ja ystävät pitävät Lara Aution edes jossain tolkussa.
4 Comments
Mietin, että Northanger Abbeyhan on vielä kauhuromaaniparodia, joten siinä ehkä erityisesti tulee vastaan nuo kliseet. (Sinänsä hyvin kirjoitettu kauhuromaaniparodia, että sitä pystyy seuraamaan vaikka olisi lukenut hyvin vähän kauhuromaaneja.) Marilyn French totesi kirjassaan ”Kesämies”, että romanttisen kirjan juoneen kuuluu keskeisenä se, että on kaksi miestä, ja naisen pitää teoksen mittaan saada selville, kumpi on hyvä ja kumpi paha. Tämä ainakin pätee niin Austeniin kuin moneen chick litiinkin.
Jos Prada-kirja ei tuntunut hyvältä (kirja ennen leffaa -järjestys on ehkä parempi ratkaisu ko. tapauksessa), niin sitten ei voi varsinkaan suositella muitakaan Weisbergereitä, koska myöhemmät teokset ovat todella sutaistuja. Mutta ne kuitenkin tuntuvat huippumatskulta verrattuna viime aikoina kohtaamaani ”mom lit” -genreen joka tuntuu oikeasti kuralta ja loukkaukselta ketä tahansa äitiä kohtaan, joka ei koe kaikkien aivosolujensa tuhoutuneen lapsen myötä. Tosin ehkä olen lukenut huonoja esimerkkejä…
http://anulah.wordpress.com/tag/lauren-weisberger/
Hyvä huomio! Northanger Abbeyn sisällä ’kummittelee’ vielä tuolloin hirmuisen suosittu Ann Radcliffen kauhuromaani The Mysteries of Udolpho. Aivan kuten Poutasen kirjassa on koko ajan läsnä Sinkkuelämää. Poutasen Laralla on myös kahden miehen dilemma (tosin kumpikaan ei tunnu kovin pahalta …).
Mom lit, vau! Pitäisiköhän ruveta kirjoittamaan sellaista, jotta saataisiin genreen jotain hyvää 🙂
Ja kyllähän Bridget Joneskin palautuu Austeniin. Ooh Mr. Darcy! Austenin Emmaa puolestaan on versioitu mm. elokuvassa Clueless, joka on teinikomedia tai ehkäpä chick-flick!
Totta, Bridget Jonesissa vielä samannimisenä. Näin tuon Cluelessin joskus aivan sattumalta, ja olin riemastuneen yllättynyt kun huomasin Emma-yhteyden!