IAHR-konferenssin yhteydessä järjestettiin osallistujille ekskursioita, vaihtoehtoina retki Eisenachiin Lutherin jalanjäljillä ja käynti Weimarissa runoilijoiden merkeissä.
Minun ’pyhiinvaellukseni’ suuntautui Weimariin. Ohjelmaan kuului kaupungin esittelyä ja käynti museoksi muutetussa Goethen kotitalossa. Koko kaupunki pursui Goetheä. Mainio oppaamme oli onneksi sopivan kriittinen Weimarin isoa poikaa kohtaan ja nosti esiin myös muita runoilijoita. Goethe-museossa oli Goetheä edestä ja takaa, istumassa ja seisomassa, kotitalossa saattoi ihailla työhuonetta ja vaunutalliakin.
Tässä mm. Goethen saappaat.
Tässä Goethestä eri aikoina tehtyjä pystejä.
Museokauppa on hyvin varustettu. Goethe on tuotteistettu juomalaseja, hilloja, sinappeja ja keittokirjoja myöten. Myönnän, että sorruin muutamiin hassuihin ostoksiin (museokaupat ovat heikkouteni), en kuitenkaan näihin piparkakkumuotteihin (kuvassa). Itselleni yritän selittää, että teen tämän kaiken ironisesti.
Mutta kaikkiaan kaupungin Goethe-hömpötys alkoi hermostuttaa. Runoilija, joka muistuttaa ihmisen olemisesta: ”Warte nur, balde / Ruhest du auch” (Odota vain, kohta, rauhoitut itsekin), on keskellä mitä suurinta levottomuutta ja suurmiespaatosta. Onneksi museon seinillä oli myös runoja muistuttamassa, että lopulta ja oikeasti pitäisi olla lukemassa kirjoja. Tässä on runo, josta minun runojen lukemiseni joskus aikoja sitten alkoi:
