Vuoden 313 julistus

Viime sunnuntaina oli ns. Milanon ediktin vuosipäivä, mutta vasta nyt pääsin nettiyhteyksien ääreen blogaamaan siitä.
Vuonna 313 annettiin kuuluisa ’suvaitsevaisuusjulistus’, jota usein kuvataan maailmanhistorian mullistaneeksi käänteeksi. Siinä kristinusko nostettiin virallisesti Rooman sallittujen uskontojen joukkoon.
Ns. Milanon ediktiin liittyy erilaisia väärinkäsityksiä. Ensiksikin se ei tarkkaan ottaen ole edictum, vaan keisarillinen kirje (litterae).
Toiseksi sitä ei annettu Milanossa. Milanossa (Mediolanum) Konstantinus (keisarina 306-337) ja Licinius (keisarina 308-324) sopivat poliittisesta liitosta, jonka vahvistukseksi Licinius kihlautui Konstantinuksen sisaren Constantian kanssa.
Lisäksi vuoden 313 julistus laitetaan yleensä Konstantinuksen nimiin, vaikka nimenomaan Licinius lähetti käskykirjeen. Se tosin perustui molempien keisareiden yhdessä sopimaan politiikkaan. Mutta korrektein ilmaisu olisi Liciniuksen kirje, litterae Licinii.
Ja vielä neljäs tarkennus: vuoden 313 julistus ei ollut ensimmäinen ja ainutlaatuinen. Vuonna 311 Galerius (keisarina 305-311) oli antanut – tosin vastentahtoisesti – julistuksen, jossa kristityt saivat oikeuden harjoittaa uskontoaan valtakunnassa. Vuoden 313 julistus lähinnä laajensi Galeriuksen julistuksen voimaantulon Liciniuksen valtaamilla alueilla.
Konstantinus ei ollut niin omaperäinen kaveri kuin yleensä ajatellaan. Mutta hänellä oli käytössään taitavia historiankirjoittajia.
Lähilukua vuoden 313 julistuksesta täällä.