Katselin eilen Hakaniemessä SAK:n talon julkisivua peittävää valtavaa vaalimainosta, jossa pönöttää tukeva äijä ja jossa todetaan että eiväthän ne duunarit äänestä ja että äänestä nyt kuitenkin. Minä siitä miettimään, että tietysti siinä pönöttää joku SAK:n pomo itse – oman talonsa julkisivussa.
Niin SDP ja sen siiveke SAK kuin Kokoomus rakentavat vaalimainoksissaan jyrkkiä vastakkainasetteluja. Aivan kuin varmuuden vuoksi, että kannattajille ja satunnaisille äänestäjille ei jäisi epäselväksi, mikä on mikäkin puoli. Ilman rautalangasta väännettyä vastakkainasettelua kun mitään eroa on vaikea nähdä.
Ainakin minun on vaikea nähdä eroa yrityspomon ja ay-pomon habituksen ja tavoitteiden välillä. Molempia yhdistää yhteinen ideologia: ikuinen talouskasvu ja kulutus. Ay-liike haluaa lopulta samat asiat kuin yritysjohtajat: kaikille taulutelkkarit ja citymaasturit.
Pakko tehdä anakronistinen vertailu myöhäisantiikkiin: mitä vaikeampi ihmisten oli 300-luvulla tehdä eroa kristittyjen ja ns. pakanoiden välillä, sitä suurempi tarve oli silloisilla mielipidevaikuttajilla rakentaa vastakkainasetteluja. Että ihmiset varmasti olisivat erottaneet, kuka oli kukin ja millä puolella.
Menu
4 Comments
Et ole ainoa kenen on vaikeaa nähdä tuo ero.
Ei mikään ihme oikeastaan, että tälläkin kertaa kansa äänesti niin mielellään urheilijoita ja runoilijan eduskuntaan. Aatteilla ei niin väliä, mutta onpahan se tv:stä tuttu henkilö, joka puhuu kivasti. Runoilija politiikassa… Se onkin uutta. Ehkä entistä enemmän tulevaisuudessa kaikki ratkaistaan vain henkilövaalein ja puoluevärien sijaan meillä on 200 eri tavoin ajattelevaa kansalaista erilaisin taustoin ja erilaisista ammateista?
Itseäni ihmetyttää, miksi julkkisehdokas kerää ääniä. Itse kun pohtii äänestyspäätöstä tehdessä sitä, että onko ehdokas pätevä yhteisiä asioita hoitamaan. Ei niin, etteikö joku julkisuuden ihminen voisi olla siinä pätevä. On sellaisiakin tapauksia. Mutta yleensä sitä haluaisi etukäteen näyttöä pätevyydestä.
Niinpä niin. Tommy T on varmaankin ihan sympaattinen ja hyvää tarkoittava ihminen, eikä Uusipaavalniemikään luultavasti mikään antikristus ole, mutta on silti erittäin, erittäin vaikea uskoa heidän saavan mitään todellista aikaan neljänä edustajavuotenaan.
Harmittaa myös niiden ehdokkaiden puolesta, joilla olisi oikeasti jotakin asiaa ja annettavaa siellä eduskunnassa ja jotka ovat jo ehtineet puurtaa ja hankkia kokemusta politiikan ruohonjuuritasoilla. Paljon tehdään tärkeitä asioita, esim. kaupunkien ja kuntien lautakunnissa, vaikka tuossa arkisessa puurtamisessa ei ole sellaista glamouria kuin julkisuuden loisteessa.
Comments are closed for this article!