Nostalgiaa! Verkossa ilmestyvä Ennen ja nyt -lehti julkaisee tämän kesän erikoisnumerossaan 3/2025 uudestaan kahden vuosikymmenen takaisin artikkeleita. Kyse on Historiallisen Yhdistyksen luotsaamassa Historiallisia Papereita -verkkosarjasta vuosilta 1999–2003. Oma artikkelini ” Uskonnoista uskontoon: Pakanat ja kristityt myöhäisantiikin murroksessa” on vuodelta 1999, ja sen pohjana oli Historiallisen Yhdistyksen seminaarissa pidetty esitelmä. Mahtavaa, että vuosikymmenien takaiset verkkojulkaisut saavat uuden elämän. Toinen asia tietenkin on oma suhtautuminen vanhaan tuotokseen: siinä on paljon hyvää, mutta monta asiaa ilmaisisin nyt toisin.
Tässä samalla mainostan muutamaa tänä keväänä ja jokin aika sitten ilmestynyttä kirja-arviotani. Alkuvuodesta kirjoitin arvion Journal of Roman Studiesiin kahdesta upeasta kirjasta, jotka käsittelevät myöhäisantiikin käsityksiä tiedosta ja tietämisestä, The Intellectual World of Late Antique Christianity (toim. Lewis Ayres, Michael W. Champion ja Matthew R. Crawford) ja Mark Letteneyn The Christianization of Knowledge in Late Antiquity. Luku-urakka oli melkoinen, yhteensä reippaasti yli tuhat sivua …
Viime vuonna arvioin, myös erinomaisen, Georgia Frankin kirjan Unfinished Christians, myöhäisantiikin tavallisia kristittyjä: arvio on ilmestynyt italialaisessa myöhäisantiikkiin erikoistuneessa aikakauskirjassa Koinoniassa (48 (2024). Erityisen antoisa urakka oli pari vuotta sitten, kun osallistuin Zeitschrift für antikes Christentumin kollektiiviarvioon Peter Brownin muistelmista Journeys of the Mind. Kukin arvioija pohti teosta omasta näkökulmastaan, hyvä niin, sillä tässä tiiliskivessä oli luettavaa yli 700 sivua. Oma osuuteni käsitteli myöhäisantiikin tutkimuksen nousua (“And what an Age!”: Peter Brown and Magical Late Antiquity).
Tämä kevät on ollut intensiivisen kirjoittamisen aikaa. Yhden työlään artikkelin korjaukset lähtivät matkaan, samoin saimme vihdoin lähetettyä korjatun version artikkelikokoelmasta Women in Late Antiquity and the Early Middle Ages kustantajalle, ja kesän alussa sain vihonviimeisen (?) version barbaarikirjasta lähtemään. Näistä lisää, kun niiden aika on. Keskittyminen ja heittäytyminen on nautinnollista. Kirjoittaminen on tuskallista, mutta tuottaa aika ajoin suurta iloa. Ja silloin muistaa taas, miksi tutkiminen ja kirjoittaminen on juuri itselle ominta, minulle lajityypillistä ja luontevaa toimintaa. Vastapainoksi on myönnettävä, että aina ei ihan tunnu tältä, vaan epäilyksiä hiipii mieleen: sovinko minä tähän? miksi tätä teen? jospa tekisin jotain ihan muuta? Mutta juuri viime aikoina on tuntunut siltä, että tätä juuri haluan tehdä edelleen. Kun on lähettänyt tekstinsä kustantajalle ja teksti lähtee eteenpäin kustantajan prosesseihin ja kansikuvakin on tilattu, olo on tyhjentynyt. Mutta ulkomaailmassa on kesä!
