Esittelin Helsingin Sanomissa 18.4. uutta Euripides-suomennosta, jonka ovat ansiokkaasti tehneet Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari: Euripides, Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos, toimittanut Vesa Vahtikari. Teos: Helsinki, 2020.
Euripideen näytelmistä voisi kirjoittaa enemmänkin. Ovathan näytelmät ajattomia: aiheina ei mitään sen vähäisempää kuin ihmiselämän hauraus ja arvaamattomuus, rakkaus, vapaus ja kuolema, ystävyys, petos ja kosto.
Antiikin Ateenan katsojat tiesivät näytelmien tapahtumat ennestään, sillä he tunsivat mytologian henkilöt ja näiden vaiheet. Jännitys syntyi kirjoittajan tulkinnoista, ei niinkään loppuratkaisuista.
Euripideen Turvananojat liittyy Teeban tarupiiriin ja Oidipuksen suvun traagisiin vaiheisiin. Oidipuksen pojat Eteokles ja Polyneikes ovat taistelleet vallasta Theeassa. Eteokles on saanut sota-apua Argoksesta, mutta argoslaisten sotaretki on päättynyt huonosti ja Argoksen miehet makaavat hautaamattomina Teeban edustajalla. Turvananojissa Ateenan kuningas Theseus lopulta hautaa kuolleet, mutta näytelmä ei pääty sopuun. Aivan lopussa poikien kuoro laulaa kostosta: ”kuuletko isä lastesi valituksen / ehkä minä joskus, / kilpeä vielä kannan ja kostan” ja Ateenan suojelusjumalatar Athene lupaa: ”täyteen ikään vartuttuanne / te jaatte oikeutta isienne murhan tähden ja hävitätte / Kadmoksen kaupungin [=Teeba] … / Sellainen marssijoukko olette, ja jumala kanssanne.” Tämä ei lupaa hyvää ylisukupolvisten vihojen sovittamisesta. Peloponnesolaissodat (431-404 eaa.), jotka ovat Euripideen näytelmän taustalla, kestivät Ateenan ja Spartan (ja näiden liittolaisten) välillä vuosikymmeniä ja raunioittivat koko kreikkalaisen maailman.
Ateenan ja Spartan vihanpitoa heijastelee myös Euripideen näytelmä Andromakhe, joka liittyy kreikkalaisessa mytologiassa Troijan sodan tarupiiriin. Siinä kuvataan sodan jälkeen sotavangiksi joutuneen Troijan kuninkaallisen Andromakhen kohtaloa: hänestä on tullut kreikkalaisen sotasankari Neoptolemoksen orja ja jalkavaimo. Jännite syntyy Neoptolemoksen laillisen vaimon Hermionen yrityksestä raivata Andromakhe tieltään. Tämä ei onnistu, koska Andromakhe hakee turvapaikkaa pyhäköstä ja saa yllättäen puolustajakseen Neoptolemoksen isoisän. Vanhalla miehellä on vielä arvovaltaa. Kuoro laulaakin: ”Pitelemätön on vanhusten heimo, / vaikea sen äkäisyyttä torjua.” Spartalaissyntyisen Hermionen ja tämän isän häikäilemättömyys antaa näytelmässä hyvän tilaisuuden herjata Ateenan vihollista Spartaa: ”Te Spartan asukit, ihmiskunnan viholliset! / Pahanpunojat, valheen valtiaat, petoksen asiamiehet”.
Suomennoskokoelmaan on otettu mukaan näytelmä Rhesos, joka ei ole Euripideen itsensä kirjoittama mutta on kulkenut vuosisadat hänen nimissään. Näytelmän aikana Troijan sota on vielä käynnissä. Traakian kuningas Rhesos saapuu auttamaan troijalaisia. Rhesosta on odotettu kuin maan päälle ilmestyvää jumalolentoa, ja hän lausuukin ylimielisenä: ”Vaikka olen tullut myöhään, olen silti ajoissa.” Kunnon vakoilutrillerin tapaan näytelmä on täynnä juonittelua yön pimeydessä: kreikkalaiset onnistuvat livahtamaan troijalaisten leiriin ja tappamaan Rhesoksen, ennen kuin tämä edes pääsee taistelukentälle.
