Tässä aiheessa ei ole mitään uutta. UPJ:sta on Blogistanisssakin kirjoitettu laajalti. Minulle on uutta se, että joudun projektin vetäjänä tekemään uupeejiit ryhmän tutkijoille. Se vasta on mutkikasta touhua.
Kaikki uupeejiin läpikäyneet – niin työntekijät kuin ns. esimiehet – tietävät, miten paljon aikaa siihen tuhrautuu. Olen selaillut sellaiset 50 sivua ohjeita, sompaillut UPJ-web-ohjelman kanssa, sotkenut tekemällä ylimääräisiä tehtävänkuvauksia ja laskelmoinut ryhmäläisille sopivan tehtävänkuvauksen ja tason, jotta saamme palkat ja annetut määrärahat täsmäämään.
Tätä puuhatessani olen kokenut suuren valaistumisen. Minulle on lopultakin selvinnyt, että minulla (ja muilla tutkijoilla ja opettajilla) on tarkoitus tässä universitaksessa (jos nyt ei sentään universumissa). Ei, kyse ei ole niistä kuuluisista kolmesta tehtävästä – tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Tutkijat ja opettajat ja tietysti opiskelijat, me kaikki olemme yliopistossa hallintoa varten. Ilman meitä hallintokoneiston olemassaoloa olisi vaikea perustella 🙂
Sitten vakavammin: uupeejii-touhuilusta nauttivat palkansaajat. Tämän nurinan keskellä on syytä muistaa, että häpeällisen monet tutkijat ja taiteilijat putoavat palkkajärjestelmän ja sen sosiaaliturvan ulkopuolelle.
Menu