tyttokerho.jpg
Kun Sari Malkamäen Urheat pienet naiset kertoo nelikymppisten naisten tuskailuista, niin Laura Honkasalon Tyttökerho (2005) käy kolmikymppisten naisten elämässä. Sekin on yhtä kriisiä ja kamppailua.
Kolmekymppisenä kun pitäisi olla ”aikuinen”, järjestää elämänsä valmiiksi, ihmissuhteet, hankkia perhe ja kaikki nuo oletetut kuviot, asunnot, sisustukset ja kaikki tavarataivas. Honkasalo kuvaa empaattisen ironisesti päähenkilön Katrin tuskailua elämän odotuksissa. Mistä tietää mitä itse haluaa elämältä ja mikä on ulkoapäin tulevia odotuksia siitä, miten elämä on järjestettävä? Ja voiko näitä erottaa toisistaan? Isoja kysymyksiä ja paljon ahdistusta.
Kirjan loppu tuo katharsiksen. Päähenkilö on tajunnut jotakin.

Recommended Posts

1 Comment

  1. Niinpä. Kolmikymppisen todellakin pitäisi. Onneksi hätätilassa voi lukea vaikka mestari Eckhartia. Tai Umberto Ecoa. Kummallakin on samanlainen vaikutus.


Comments are closed for this article!