Doris Lessingin romaani The Cleft sijoittuu jonnekin ihmiskunnan alkuaikoihin. Tarinan kertojana on roomalainen historiankirjoittaja, joka kerää perimätietoa ihmisten kaukaisesta muinaisuudesta. (Tämä roomalainen ei suinkaan ollut syynä siihen, että kävin kirjaan käsiksi).
Alkuaikojen ihmisissä on naisia, naaraita, vaikka tietenkään erottelua eri sukupuoliin ei ole. On vain ihmisiä, jotka elävät mukavaa elämää, lähinnä löllivät aurinkoisella rannalla ja uivat lämpimässä meressä. (Tästä tulee mieleen Vonnegutin Galapagos, jossa ihmiskunnan loppuvaihe on jotain samantapaista hylkeenomaista makoilua rantakallioilla). Ihmiset lisääntyvät suvuttomasti.
Yhteisön rauhallinen lilluminen häiriintyy, kun ensimmäinen poikalapsi syntyy. Siitä hankkiudutaan eroon. Poikalapsia kuitenkin ilmaantuu lisää, ja seuraa ongelmia ja muutoksia. Yhteisö jakaantuu vanhojen naisten johtamaan yhteisöön, joka jää rannalle makoilemaan, ja nuoriin naisiin, jotka lähtevät rannalta ja liittyvät yhteen miesten kanssa.
Lessing kuvaa monen sukupolven aikaisia vaiheita, joissa hämärtyy, onko kyse yhdestä yksilöllisestä toimijasta vai useamman sukupolven kokemuksista. Tämä sameus on tarkoituksellista, ja Lessingin roomalainen kertoja pohtiikin fragmentaaristen tarujensa epävarmuuksia kunnon historioitsijan tapaan. Ihmiskunnan alkuvaiheista ei voi saada täyttä tolkkua.
Menu
No comment yet, add your voice below!