Syyskuussa teimme instituutin kanssa retken Haifaan. Pohjoisen ihmiselle matka oli elämys ja aika vaativa, puolimaratoniin verrattava urheilusuoritus 35 asteen helteessä. Ruoka ja juoma yhdistävät ihmisiä. Oppaamme kuljetti meitä Haifan eri uskontojen pyhillä paikoilla, mutta myös kahviloissa ja toreilla. Saimme maistaa kaupungin (ehkä) parasta falafelia. Mustafan kahvi- ja maustekaupassa haistelimme ja maistelimme mausteita, kahvia, ja halvaa. Torilta voi ostaa valmiiksi koverrettuja kesäkurpitsoita.
Yksi Haifan pyhistä paikoista on bahai-uskon maailmankeskus, joka sijaitsee Haifassa Karmel-vuoren rinteellä. Bahai-usko syntyi Persiassa 1800-luvun lopulla, ja sen taustat ovat shiialaisessa islamissa, mutta bahailaiset ovat pitkään olleet vainottu vähemmistö Lähi-idässä. Turistit pääsevät katsomaan maailmankeskuksen puutarhaa alarinteessä, mutta ylemmille tasoille ei bahai-uskonnon ulkopuolisia päästetä. Näkymät ovat häkellyttäviä. Nurmikot ovat niin täydellisiä, että aloin pohtia, ovatko ne aitoja. Armottomassa paahteessa mietin, millainen määrä vettä tarvitaan ylläpitoon.
Retken lopuksi ajoimme Karmel-vuoren druusialueelle. Druusien tausta on myös shiialaisessa islamissa, mutta druusilaisuus eriytyi omaksi uskonnoksi jo 1000-luvulla. Druusiravintolassa söin ehkä elämäni kolmanneksi parhaan aterian. Kahvi ja baklavat saivat tämän pakanankin lähes uskonnolliseen hurmokseen.