Raamatuksi kutsuttu kirjoituskokoelma on ollut vuosisatojen ajan monenmoisessa käytössä. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksiin mahtuu hyvin erilaisia ja eriaikaisia tekstejä, ja niitä käytetty puolustamaan milloin mitäkin asiaa ja aatetta. Yhdestä ja samasta tekstikohdasta on löydetty argumentteja täysin vastakkaisiin näkemyksiin, kuten Minna Heimola osoittaa kirjassaan Raamattu ja rasismi (Suomen Eksegeettisen seuran julkaisuja, 2017).
Heimola esittelee kirjassaan, miten Raamatun kirjoituksilla on oikeutettu mm. orjuutta, rasismia, siirtomaavaltaa ja apartheidia. Toisaalta Raamatusta on löytynyt myös perusteluja näiden ilmiöiden vastustamiseen.
Etelä-Afrikan reformoitujen kirkkojen teologit perustelivat rotuerottelua esim. 1. Mooseksen kirjan tarinalla Babylonin tornista ja Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyllä. Yhdysvalloissa 1800-luvulla orjuuden kannattajat löysivät lukuisia perusteluja orjuudelle, mutta yhtä lailla orjuuden vastustajat nostivat esiin argumentteja Raamatusta. Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa on sittemmin kirjoitettu rasistisia rakenteita purkavaa teologiaa, jossa on haettu voimaantumista luomiskertomuksesta (1. Moos. 1:26) ja Paavalin Galatalaiskirjeestä (3:28: ”On yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, …”).
Orjuuden kannattajat vetosivat paitsi Raamatun teksteihin, myös Aristoteleeseen, joka kehitteli ajatuksen ns. luonnollisesta orjuudesta. Aristoteleen mukaan jotkut etniset ryhmät olivat luonnollisesti toisia etnisiä ryhmiä henkisesti alempia eli barbaarit olivat kreikkalaisia alempia. He sopivat luonnostaan orjiksi. Siksi orjiksi joutuneille oli vain hyväksi olla isäntiensä vallan alla.
Jokainen teksti, niin Aristoteles kuin Raamatun kirjoitukset, on sidoksissa oman aikansa yhteiskuntaan ja aikakauden ihmisten näkemyksiin. Samoin tekstien tulkinnat nousevat oman aikansa pyyteistä. Pyhinä tai muuten auktoritatiivisina pidetyistä teksteistä etsivä löytää tukea melkeinpä mille tahansa kannattamalleen asialle. Oma ajattelu ja irrottautuminen pyhinä pidettyjen tekstien painolastista olisi kuitenkin suotavaa. Kuten Heimola toteaa, ”Raamattua voi käyttää hyvään tai pahaan, ja jokainen, joka siihen vetoaa, on vastuussa omien tulkintojensa etiikasta” (s. 129).
Raamatun tutkijat kokoontuvat Helsingissä kansainvälisessä konferensissa ensi viikolla. Tapahtumaan odotetaan noin tuhatta osallistujaa. Konferenssissa on myös paneeleja ja esitelmiä kreikkalais-roomalaisesta antiikista. Itse olen mukana järjestämässä paneelia kansalaisuudesta antiikissa (“Citizens and Aliens in Greco-Roman Antiquity”)
Menu
