Miten voi olla mahdollista, että vaikka olen TUHAT KERTAA tarkistanut tekstini, sieltä pomppaa TUHANSIA uusia pikkuvirheitä. Tyyliin: toisaalla komeilee Neptunus ja toisaalla pomppaa englantilainen muoto Neptune (joka valitettavasti täytyy laittaa, koska britit tyhmästi vääntävät kaiken). Tai Salvianus ja Salvian iloisesti vuorottelevat (samoin Theodoretos ja Theodoret), vaikka olevinaan kävin nekin kaikki läpi. Aivan kuin nuo kaikki tekisivät minulle kiusaa. Enhän voi kuitenkaan korjailla näitä iän kaiken! Alan selvästikin olla loman tarpeessa.
Brittien (kuin myös italialaisten ja ranskalaisten) tapa vääntää kelvolliset latinan- ja kreikankieliset nimet on ärsyttävä. Miksi Livius ei voi olla Livius, vaan viäntyy muotoon Livy tai Livio tai Live? Tai Vergiliuksesta tulee Vergil, Vergilio tai jopa Virgil tai Virgilio. Naurettavaa!
Suomalainen tapa lausua latinaa ja kreikkaa on tietysti ylivertainen ja ainoa oikea (sanoo suomalainen 🙂). Brittien tapa lausua joitakin nimiä on merkillinen. Muinoin kuuntelin englanniksi pidettyä opetusta myöhäisantiikin naisista. Luennolla toistui salaperäinen nainen nimeltä Haipeisha. Vasta kun opettaja mainitsi, että kristityt munkit lynkkasivat Haipeishan, minulle valkeni. Kyseessä oli (uus)platonilainen filosofi Hypatia.
Menu
2 Comments
Minä olen ihmetellyt tätä puolet pienestä iästäni. Diokletianus on anglosakseille joku ”daiokliishan”, italoille Diocleziano. Tai kuka ihmeen heppu on Mark Anthony? Newyorkilainen miesmalli? Sunnuntaina Ostia Anticasta ostamani opukset olivat italialaisen kirjoittamia, ja vaikka englanninnos oli muuten riittävän ymmärrettävä, nimistö oli jäänyt kaikkialla kääntämättä englantilaiseen asuun. Olisi niin paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa, jos vain käytettäisiin alkuperäisiä latinalaisia muotoja.
Ollessani kuvaamassa Ostian Mithraeumeita törmäsin Columbian yliopiston opiskelijoihin. Kielestä arvasivat minun olevan Helsingin yliopistosta ja kehaisivat sitten suomalaisten latinistien olevan maailmankuuluja. Ihmekö tuo, kun suomen kieli helpottaa niin kovasti latinan ääntämystä 🙂
Minä olen tosi kiinnostunut latinan ja kreikan ääntämyksestä. Olen ihmetellyt tätä Suomea jakavaa diftongoidako vai ei -erottelua. Itse sanon aina [kaisar]. Latinan diftongit ae ja oe äännettiin ai ja oi
kuten kreikan ai ja oi – ainakin periaatteessa, ainakin Roomassa,
ainakin tietyissä piireissä, maaseudulla taas oikaistiin pitkäksi
avoimeksi e:ksi. Samoin latinan puolivokaali-u ääntyy vähän niin kuin englannin w. Näin neuvoo mm. W. Sidney Allen. Miksiköhän Suomessa on Turkua lukuunottamatta tavallisinta lausua ae ja oe [e:].
Comments are closed for this article!