Ensi viikonloppuna järjestetään 25. myöhäisantiikin seminaari Tvärminnessä (Finnish symposium on Late Antiquity), teema ”Seafaring, Mobility and the Mediterranean in Late Antiquity”. Olisi hauskaa olla mukana, koska tämä olisi pitkään aikaan ensimmäinen kerta ilman järjestelytehtäviä. Se jää tänä vuonna väliin, koska juuri samana viikonloppuna suuntaan Pariisiin kollokvioon ”Rutilius Namatianus, aristocrate païen en voyage et poète”.
Jostakin syystä lähestulkoon kaikki, joille olen innoissani selittänyt kansainvälisestä Rutilius Namatianukselle omistetusta kokoontumisesta, ovat hörähtäneet tai hymyilleet huvittuneesti. Useimmille Rutilius Namatianuksesta nousee mielikuvia jonkin perhoslajin tieteellisestä nimestä tai Harry Potter -kirjojen sivuhenkilöstä. Myönnettäköön, ettei Rutilius Namatianus ole antiikin latinalaisen runouden maineikkaimpia nimiä. Mutta hän kirjoitti (osittain säilyneen) runoelman Re reditu suo eli ’Paluumatka’ vuoden 417 paikkeilla. Rutilius on gallialaissyntyinen senaattori, joka on toiminut korkeana virkamiehenä Roomassa. Nyt hän palaa kotiseudulleen ja kuvaa matkantekoa pitkin Italian rannikkoa. Gootit ovat hävittäneet Italian ja Gallian maaseutua, ja näitä tuhoja Rutilius kuvaa. Mutta tämän lisäksi hän kehottaa lukijoitaan jälleenrakennukseen ja vakuuttaa, että tehdään Roomasta jälleen mahtava.
Abstract
“Rutilius Namatianus and his Barbarians: Desperate escapism or confident universalism?”
The starting point of my paper are Rutilius Namatianus’ verses v. 1.63 (Fecisti patriam diversis gentibus unam; “From many different peoples you have made one fatherland”) and v. 1.139 (Illud te reparat, quod cetera regna resolvit; “You are restored by ills that ruin other realms”). Rutilius follows the many conventions of Roman universalism in the preceding Latin literature. He is keen to emphasize the Roman might and assure his readers of that the barbarian Goths will eventually bow their necks to the Romans – at the same time as he complains about ravaged fields on his route. I will discuss Rutilius’ portrayal of ‘barbarians’ as well as his image of the Roman patria.
Menu
