#Me too -kampanja on rohkaissut naiset maailmanlaajuisesti nostamaan esiin heihin kohdistunutta seksuaalista häirintää. Kampanjan myötä vaiettuja tapauksia on tullut päivänvaloon kulttuurielämän, erityisesti elokuvan ja teatterin piiristä ja jopa koulumaailmasta. Nyt myös yliopistoista on tuotu esiin useita ahdistelutapauksia, näin ainakin Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi viime syksynä Columbian yliopiston antiikin historian professori William V. Harris oli syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Harrisin ja muutamien muiden professorien tapaukset ovat herättäneet keskustelua akateemisen maailman ongelmista. Samalla tavalla kuin kouluissa, myös yliopistoissa opettaja on valtasuhteessa opiskelijoihin. Yliopistossa opiskelijat ovat tietysti täysi-ikäisiä, mutta useimmiten hyvin nuoria aikuisia. Jos häikäilemätön opettaja käyttää valta-asemaansa hyväkseen, on opiskelija yleensä aika avuton.
Entä Suomessa? Eduskunnassa jo kartoitettiin seksuaalisen häirinnän yleisyyttä. Olen tässä pari kuukautta odotellut, että myös yliopistoissa käytäisiin keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Toivon, että ongelmat otetaan nykyään reippaasti esiin, toisin kun menneinä vuosina. Viikko sitten Anna-Stina Nykänen muisteli Helsingin Sanomissa 1990-luvun ei-niin-korrektia ilmapiiriä. ”Ajan henki oli härskimpi 1990-luvulla kuin nyt #metoo-kampanjan aika¬kautena – kun virka¬miehet lähettivät tasa-arvo¬tutkijalle ’kikkelikortin’, kansa raivostui feministeille”.
Aika 1990-luvulla todellakin oli toisenlainen. Helsingin yliopistossa 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun puolella erään miespuolisen professorin epäasiallinen käytös naisopiskelijoita ja -tutkijoita kohtaan oli julkinen salaisuus. Professorin kourimiset olivat kaikkien työntekijöiden ja opiskelijoiden tiedossa. Puuttuivatko esimiehet tai professorikollegat asiattomaan käytökseen? Yliopiston rehtori piti professorille puhuttelun, mutta professori pysyi virassaan ja jäi sitten kaikessa rauhassa eläkkeelle.
Todella toivon, että ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat vauhdilla. Toivon, että nyt ihmiset uskaltavat nostaa vaietut epäkohdat esiin ja tehdä valituksia ja että esimiehet puuttuvat ongelmiin heti.
Menu
