Milloin ihminen kotiutuu uuteen paikkaan? Nuorempana sopeuduin varmaan nopeammin kuin nyt vanhempana. Olennaista on mukava lämmin asunto, jota alkaa sisustaa oman näköisekseen. Siinä kirjat ja omat paperit ovat olennaisia. Olen tässä kehuskellut ystäville, miten Lissaboniin tullessa en ottanut yhtään kirjaa mukaani (muistikirjoja ei lasketa). Puoliso otti mukaan yhden Alice Munron. Päätimme matkustaa mahdollisimman kevyesti näin ensi alkuun. Minulla on tietokone täynnä pdf:ejä, ja Lissabonin kirjastoissa riittää kirjoja. Lukuaikapalvelusta saa lukemattoman (sic) määrän kirjoja ja äänkirjoja puhelimeensa. Silti koko ajan kaipaan niitä kotiin jääneitä kasojani – kirjoja ja papereita, joihin olen tehnyt omia reunamerkintöjäni. Olen kummallisen kiintynyt kirjoihin esineinä.
Viime viikolla sain hoidettua yhden olennaisen etapin, joka auttaa kotiutumisessa. Hankin jäsenkortin Lissabonin yliopiston liikuntapalveluihin. Harjoittelupaikkoja on sekä sisällä että ulkona. Yliopistolla on oma uimahalli! Siis aivan kunnon uimahalli, jonka altaan pituus on 50 metriä ja ratoja useita. Liikuntarutiini auttaa asettumisessa, vaikka en jaksaisi pitää rutiineista kiinni aina niin intohimoisesti kuin etukäteen kuvittelen. Mutta ainakin ulkoiset esteet on poistettu. Sitten onkin kyse lähinnä omista sisäisistä tukkeista.
Blogin otsikkokuvalla ei ole mitään tekemistä arjen kanssa. Se on Lissabonin turistisesta keskustasta. Sen sijaan alla oleva kuva arkea yliopistolta, opiskelijaruokalan Cantina Velhan sisäpihalta:
1 Comment
[…] lokakuussa 2022 Lissaboniin puolisoni uuden työpaikan myötä. Kirjailija on käsimatkatavaraa, kulkee mukana vähällä vaivalla, kotoutuu vaivatta minne […]
Comments are closed for this article!