Minulla on ristiriitaisia tunteita kuuluisaa Jerónimoksen luostaria (Mosteiro dos Jerónimos) kohtaan. Jéronimos on Belémin tunnetuimpia nähtävyyksiä Lissabonissa, manuelismin tyylisuunnan yksi pompöösein saavutus. Belém on mukavan kävelymatkan päässä Ajudasta. Belém on lähes aina tuskallisen täynnä turisteja, oli vuodenaika mikä tahansa. Olen uhonnut, että käyn Jerónimoksessa vasta sitten, kun Museu Nacional de Arqueologia joskus vihdoin avataan pitkällisten uudistustöiden jälkeen (ehkä vuonna 2027?). Sen arkeologisessa osastossa ovat nimittäin antiikin kokoelmat.
Nyt ilokseni näin, että osa antiikin kokoelmista (tosin hyvin pieni osa …) oli esillä naapurimuseossa MAAT:ssa eli Museu de Arte, Arquitetura e Tecnologiassa. MAAT sijaitsee kahdessa rakennuksessa, joista toinen on moderni ja toinen vanha sähkövoimalaitos. Varsin kekseliäästi viritetyssä näyttelyssä ”Exposição Energias. Perpétuo Movimento” on yhdistetty uudempi tekniikan historia ja roomalaisen antiikin teknologia.
Niinpä näyttelyssä voi katsastaa vierekkäin antiikin seppäjumalan Vulcanuksen (Kreikan Hefaistos) pienoispatsasta ja asetelmaa lähihistorian vulcanuksista työssään.
Näyttelyssä esitellään eri energiamuotojen käyttöä ja historiaa. Voi ihailla roomalaisesta huvilasta (Santa Vitória do Ameixial, Estremoz) löydettyä mosaiikkia, joka esittää tuulenjumalaa (blogin aloituskuvassa), ja samalla pohtia tuulimyllyjä, vesivoiman valjastamista ja sitä, miten vuorovesiä on yritetty hyödyntää. Voi myös ihmetellä roomalaisia vesijohtoja, kuten tätä valtavaa pronssista liitoskohtaa (Monte de Ribeira, Redondo):